”Terveelliset herkut”, ”fit food”, ”cheat meal” (tai ”cheat day”) ja mun kaikkien aikojen lemppari: ”Guilt-free food”.

Kyllä tiedostan nillittäväni. Tiedostan myös, että monille esim. ”terveelliset herkut” terminä vain konkretisoi paremmin sitä mitä on tarjolla -tuosta syystä käytän sitä omassa blogissanikin. Ja onhan se mediaseksikäs termi. Vähän kuin ”sokeritonkin” on. Sokerittomaan en mene kuitenkaan sen enempää tällä kertaa eli jos siitä nillittäminen ( 😉 ) kiinnostaa enemmän, käy kurkkaamassa täältä: Sokerittomuus: sokeriton vai ”sokeriton”.

Lainasin joskus Instagramin puolella yhtä fitnesslehteä. Lausahdus alkoi:

”When you need a break from clean eating and you’ve earned a cheat meal…”

Woop, hei hetkonen!

Jep. Siinähän se on paketoitu hienosti. ”Kun tarvitaan taukoa ´puhtaasti´syömisestä ja on ´ansaittu´ cheat ateria….”

Eli on ansaittu ateria, jolla voi syödä rennommin. On ansaittu, kun on syöty (valitettavan usein kärvistelty) terveellisesti syömällä. Koska rennomminhan ei voi syödä, jos sitä ei ole ansainnut. Juossut pururadalla ennen kakkupalaa jne.

Valitettavan monilla fitnesskilpailijoilla tämä ”huijausateria” tarkoittaa epäterveellisten ruokien pakonomaista mättämistä. Samoin tiukalla ”laihdutuskuurilla” olevilla.

Päivää, jolloin saa syödä mitä vaan. Poiketa dieetiltä. Koska on kärvistelty pitkään ilman herkkuja.

Koska herkkuihin on jo muodostunut epäterveellinen suhtautumistapa.

Suhtautumistapa, joka saattaa merkitä makaronilaatikon pitämistä epäterveellisenä.

Suhtautumistapa, jossa broilerin rintafileet keitetään vedessä kaloreiden minimoimiseksi. Ja syödään valkoisen riisin kanssa, ihan vaan, jotta olisi mahdollisimman masentavan väristä (sorgen oli pakko).

Suhtautumistapa, jossa ennen kisoja käydään ostamassa edeltävät kuukaudet herkkuja kaappiin varastoon -jotta kilpailujen jälkeen voidaan kauhoa ne kaksin käsin. Kun vihdoin saa. Ja tietenkin hyvällä omalla tunnolla! Onhan takana pitkä dieetti.

Ja kyllä, nämä kaikki tapaukset ovat aitoja. Oikeita ihmisiä. Oikeita body fitness -kilpailijoita. Tällä kertaa jokainen naispuolisia.

Osa varmaan tietääkin, että olen tehnyt muutaman laadullisen tutkimuksen yliopistolle opiskeluaikanani kehonrakentajan ja fitnesskilpailijan ruoanvalinnasta. Ei siis mitään mittavaa tutkimusta. Tuttavapiiriini kuuluu kuitenkin myös muita kisanneita, joiden touhua olen seurannut sivusta. Ja niiden pohjalta vetänyt sen johtopäätöksen, että oma pääni ei ehkä kestäisi. Kuten ei selkeästi heidänkään ole kestänyt.

Osalla kuitenkin kestää. Sillä olen jutellut myös kilpailevien kanssa, jotka oikeasti tekevät ne valinnat hyvinvoinnista käsin. Kehoaan kuunnellen. He useimmiten mieltävät ”cheat mealin/cheat dayn” lähinnä tankkauspäiväksi. Joka on kehon kannalta perusteltua. Ja syövät ravitsevaa ruokaa pääasiassa.

Se miksi puhun tästä teille, on ettei tämä ajattelumalli näytä koskevan vain tässä ääripää lajissa kilpailevia. Vaan yhä useampi ”normityyppi” tuntee syyllisyyttä ruokailusta. Etenkin ns. epäterveellisiksi miellettyjen (tärkeää!) ruokien syömisestä.

Syyllisyyttä voi tuntea loputtomasta määrästä ruoanvalintaan ja ruokailuun liittyviä asioita. Ja se on surullista. Koska se raapii väkisinkin pois elämästä nautintoa ja onnellisuutta.

Kirjoitin hetki sitten Kielletty kiehtoo -makroravinteita vai suuria linjoja?, jos et vielä ole lukenut kyseistä, toivon, että luet.

Sillä älä missään nimessä ajattele sitä vaaleanpunaista elefanttia olohuoneessasi.

Mitä luulet, toimivatko ehdottomat kiellot vai olisiko järkevämpää valita vähitellen hieman fiksummin? Muuttaa se juuri pohtimasi ( 😉 ) vaaleanpunainen elefantti vaikka ensin siniseksi. Ja sitten hieman pienemmäksi? Ja sitten lopulta lakaista pois?

Edelleen, valkoisen sokerin kohdalla useimmiten on tarpeen totaalitauko, mutta valkoisen sokerin VOI korvata muulla. Sen makeanhimon voi täyttää oikeasti kehoa ravitsevilla herkuilla. Koska herkkuja nekin ovat.

Seuraavaksi muutama I-H-A-N-A tuote ❤

Kiitos sille, joka lähti pyörittämään Punnitse ja säästä -myymäläketjua, vaikka tilanne näytti huonolta hetki (vuosi, pari?) sitten. Sillä sieltä löytyy monia hyviä tuotteita!

• Pakastekuivatut marjat
• Luomu mangoviipaleet

Nuo pakastekuivatut marjat ovat ihan tykkejä myös hiljentämään mökkimatkalla auton takapenkillä kilareita saavat lapset. Samalla mukulat saavat vitamiineja ja suojaravintoaineita.

Luomu mangoviipaleet ovat sokeroimattomia (tarkkana, Punnitse ja säästä -liikkeessä on myös sokeroituja versioita!) ja rakenteeltaan sitkeähköjä. Eli meillä ainakin 1vee tyytyy imeskelemään viipaletta. Itse taas olen täysin koukussa niihin!

Banaanilastuja puolestaan löytyy myös normikaupoista, joskin niillä on usein hieman sokeria ja/tai hunajaa. Punnitse ja säästä -liikkeestä löytynee niitäkin ilman makeutusta, itse olen vasta nyt ihastunut kyseisiin.

Banaanilastuja voi tehdä myös itse, mutta itse tehtyinä niihin tulee tummempi väri ja palamisriski on aika suuri (jep, unohdin uuniin). Ne ovat kuitenkin jälleen lasten mieleen ja tyydyttävän luontaisen tarpeen makeaan.

 

Itse tehdyt banaanilastut

kolme kypsää (ei ylikypsää) banaania
kasviöljyä

1. Laita uuni kuumenemaan 150°C:n.
2. Vuoraa pelti leivinpaperilla. Pirskottele paperin päälle öljyä.
3. Kuori ja viipaloi banaanit ohuiksi. Levitä tasaisesti pellille.
4. Paista n.1-2h riippuen uunista. Banaanilastut rapsakoituvat vasta jäähdyttyään. Voit hyvin testata lastujen valmiuden jäähdyttämällä muutaman puolessa välissä. Jos lastut jäävät vielä jäähdyttyään pehmeiksi, lykkää ne takaisin uuniin hetkeksi.

 

Herkutellaan ja ravitaan samalla kehoa ❤ Ilman syyllisyydentuntoa -jooko? Tulen jatkamaan tästä aiheesta vielä, koska tämän jutun kirjoittamisen jälkeen eräs dokumentti kirvoitti ajatuksia suuntaan ja toiseen tähän liittyen.

Jos kaipaat muuta naposteltavaa herkkua, kurkkaa myös nämä:

• Banaanikarkit
• Aprikoosiremmit
• Lohturuokaa -kirja ja kolme lakritsiohjetta
• Mustakaalisipsit