Onko tuttu dokumentti? Jos ei, niin pääset vielä hetken aikaa katsomaan kyseisen Yle Areenasta. Kyseessä on vloggaaja Grace Victoryn tekemä dokumentti, jossa valotetaan puhtaan ruokavalion noudattamisen kääntöpuolia. Yle tituleeraa häntä kehopositiivisuuden lähettilääksi, mutta bloggaajahan hänkin on 😉
Katsottuani kyseisen, en oikeastaan tiedä mistä aloittaisin.
Ymmärrän dokumentin idean, mutta joltain osilta homma tuntuu palaavan tekijän nilkkoihin. Ehkä en pidä mediahakuisuudesta. Asioiden revittelystä. En ainakaan suoranaisesta masentelusta. Toivoisin neutraalimpaa lähestymistapaa oikeasti hyvästä ja tärkeästä aiheesta. Toisaalta ymmärrän samaan aikaan, että hyvä dokumentti herättää keskustelua ja siten myös jollain asteella provosoi.
Siksi ehkä vedinkin (saavillisen) herneitä nenääni, vaikka ristiriitaisesti myös näen sen hyvänä asiana. Seuraavaksi kerron miksi.
Ensinnäkin: puhdas ruokavalio merkitsee mielestäni aika paljon muuta kuin mitä dokumentissa tuodaan esille.
Yhdeksi ongelmaksi muodostuukin termin tulkinnanvaraisuus. Se näyttäytyy kaikille hieman eri tavalla ja toisaalta antaa myös mahdollisuuden ratsastaa sillä. Luonnollisesti jokainen sitä käyttävä, kokee sen oman määrittelynsä olevan se aito ja oikea. Absoluuttinen totuus 😉
Minulle kyseinen tarkoittaa ruokavaliota, jossa pyritään tekemään mahdollisimman ”luonnollisia” ruokavalintoja. Välttämään pitkälle prosessoituja tuotteita ja niitä ruoka-aineita, jotka eivät sovi omalle elimistölle.
Puhdas ruokavalio on siis yksilöllinen, vaikka perusta on sama. Ravintorikas ruoka. Ja tämä tarkoittaa pitkälti kasvispainotteisuutta ja ainakin marjojen monipuolista syömistä. Ja kuten olen aiemmin kirjoittanut (ja havainnollistanut kuvin), puoli kiloa on mielestäni hurjan vähän.
Puhtaan ruokavalion ei tarvitse mielestäni tarkoittaa ehdottomuutta, jossa juhlissa ei voi syödä mitään tarjolla olevaa herkkua. Tai ettei saa syödä mitään eläinperäistä. Puhdas ruokavalio ei kuitenkaan myöskään tarkoita, että edellä mainittuja on pakko syödä. Saatko kiinni ajatuksesta?
Seuraavaksi on mielestäni tärkeää tiedostaa toinen taustalla oleva tekijä. Bisneksen teko, josta Grace kertoo dokumentillaan: ”Moni ratsastaa muiden menetyksellä, esiintyy terveysasiantuntijana ja tienaa läjäpäin rahaa”.
Ensinnäkin veikkaan hänen itse hyötyneen myös kyseisestä dokumentista aika paljon -jos ei rahallisesti, niin ainakin näkyvyyttä vlogilleen ja brändilleen. Tämä kannattaa pitää mielessä. Ei sillä, että Gracen rahan tienaamisessa olisi mitään väärää. Mielestäni on upeaa, jos joku on saanut rakennettua intohimostaan unelmatyön. Ongelmaksi mielestäni muodostuu kaksinaismoraali, jossa tuomitaan toiset siitä, mitä osin tehdään myös itse. Rahaahan kuitenkin kaikki tarvitsevat.
Ja ”läjäpäin” rahaa tienaavat hyvinvointi- ja terveysalan yrittäjät taitavat olla aika marginaaliryhmä -ainakin Suomessa. Toki dokumentilla nostetaan esiin myös pöyristyttävä ääripää. Ne, jotka tekevät rahaa epärehellisesti ja huijaten, kuten dokumentilla esiin tuotu Belle Gibson, joka kertoi parantaneensa aivokasvaimensa ruokavaliolla. Ja sitten paljastui, ettei hänellä itseasiassa koskaan ollutkaan aivokasvainta. Hups.
Yllättäen kanne nostettiin ja hänet tuomittiin aika rapsakoihin sakkoihin kyseisestä teostaan.
Itse ehkä olen niin tunnollinen, etten edes ole ymmärtänyt avata silmiäni tällaisellekin toiminnalle. Sinänsä dokumentille pointsit -ihmisten herättely.
Kuitenkin yksi tärkeä kysymys on, ovatko asiakkaat narusta mukanaan vedettäviä puudeleita vai järkeviä, omat valintansa tekeviä kansalaisia? Kenellä siis vastuu oikeasti on? Ja ei, se ei silti oikeuta huijaamiseen, mutta ehkä rehelliseen liiketoimintaan? Palveluiden myymiseen.
Puhdas ruokavalio trendinä
Kolmas ongelma. Grace tituleeraa uusimmaksi trendiksi ”puhdasta ruokavaliota”, mutta testaa todellisuudessa useampaa suppeaa ääripääruokavaliota. Aloittaa yhtäkkiä pelkän kasvisravinnon, syö ateriarytmiltään epäsäännöllisesti (”minun ei oikein tee mieli mitään”) ja ihmettelee, kun väsymys ja ilmavaivat vaivaavat tyrmäten sen perusteella koko ruokavalion.
Tai aloittaa perunadieetin (jep, perunadieetin), voi huonosti ja on voitokas kun ravitsemusterapeutti tyrmää kyseisen ruokavalion huonona dieettinä (oikeasti?).
Ruokavalioissa on siis paljon ravitsemuksellisesti pielessä. Ihan jo perus ateriarytmiltään.
Kultainen keskitie ja terveellisemmät ruokavalinnat eivät vain olisi olleet niin raflaavia. Joskin, kultainen keskitie ei olisi tuonut myöskään esille sitä, että jotkut oikeasti suosittelevat perunadieettiä tai 50 banaanin syömistä päivässä (sinua kiinnostaa kuitenkin, joten googlaa Freelee the Banana girl).
Grace ei myöskään noudata mitään kokeilemaansa ruokavaliota pitkäjänteisesti vaan viikon parin kuurina (toisaalta ehkä onni hänen valitsemillaan dieeteillä ja niiden noudatustyylillä). Eikä hän selvästi ole myöskään motivoitunut muutokseen vaan provosoi masentelullaan dokumenttia. Tituleeraa heti alkuun ”puhdasta ruokavaliota” gluteenittomaksi, maidottomaksi, sokerittomaksi, lihattomaksi ja minun lemppari: ilottomaksi. En voi kun huokaista harmistuksesta.
Epäterveellinen ruoka = hyvää ruokaa. Terveellinen ruoka = pahaa ruokaa. Tämän hyvä ruoka -paha ruoka asetelman haluaisin rikkoa ja siksi ehkä turhauttaa, kun sitä lietsotaan. Sillä uskon, että voit syödä terveellisesti ja voida hyvin -mausta tinkimättä. Ja se on ollut myös yksi tärkeä ajatus blogin perustamisen taustalla.
Meillä on varmaan Suomessa vähemmän revittelevää ääripää bloggaamista. Jos uppoutuu YouTuben terveys- ja hyvinvointimaailmaan, täytyy myöntää, että onhan osa englanninkielisistä terveys- ja hyvinvointivloggaajista ja ylipäätään bloggaajista on aika radikaalilinjalla.
Voi siis hyvin olla, ettei dokumentti toimi niin hyvin meillä täällä ahdasmielisessä ( 😉 ) Suomessa vaan saakin enemmän tuulta alleen meren toisella puolella, jossa on vaihteluakin aika paljon enemmän.
Pohjimmainen tarkoitus on varmasti ollut hyvä. Ainakin ääripäillään keskustelua herättävää.
Mitä siis jää käteen?
Dokumentti kannustaa ajattelemaan omilla aivoillaan eli kyseenalaistamaan lukemaansa ja näkemäänsä.
Miettimään, onko kaikki terveys- ja hyvinvointiblogien neuvot ja ääripääruokavaliot todella järkeviä. Eivät todellakaan. Etenkään, jos joku neuvoo syömään 50 banaania päivässä (facepalm). Mutta siinä kohtaa pitäisi EHKÄ viimeistään jokin hälytyskello soida oman pään sisällä. Toivon ainakin.
Harkitsemaan, kannattaako terveys- ja hyvinvointibloggaajilta ostaa palveluita, vain koska he bloggaavat/vloggaavat aiheesta? Vai kannattaako selvittää, mitä kyseinen henkilö on oikeasti opiskellut, sillä kaikki nimikkeet (kuten ravintoneuvoja, ravitsemusasiantuntija, hyvinvointiguru) eivät ole suojattuja vaan jokainen voi nimittää itseään niillä. Vähän samaan tapaan kuin saat lordin tai ladyn tittelin, kun ostat pienen pläntin maata Skotlannista.
Toisaalta vaihtelua löytyy myös asiantuntijoiden (laillistettu ravitsemusterapeutti jne.) joukosta. Kun ihmiset tekevät työtä, värittyy työnteko pakostikin jollain henkilökohtaisella näkökulmalla ja valitettavasti kaikki asiantuntijatkaan eivät ole automaattisesti hyviä työssään. Titteli ei siten ole mikään autuaaksi tekevä sana. Tästä on hyvä kirjoitus (ja dokumentista muutenkin) täällä HOLISTIK -sivustolla. Taustatietona toki taas, että kyseinen kirjoittaja myy valmennuspalvelua.
Dokumentti haastaa myös pohtimaan, onko terveellisessä ruokavaliossa PAKONOMAISESTI pysyminen tervettä. Ei ole -tätäkin olen sivunnut aiemmin. Tulin jo yliopiston tutkielmissani siihen tulokseen, että moni fitnesslajien harrastajista on korvannut aiemman epäterveellisen suhtautumisensa ruokaan ”terveellisellä, kilpaurheilijan ruokavaliolla”, jossa on pakko pysyä. Tavallaan kyseessä on yleisesti ”sallittu syömishäiriö”, johon jopa kannustetaan ulkoapäin. Koska onhan se urheilua ja siten terveellistä.
Todellisuudessa kuitenkin monessa kilpaurheilussa on epäterveellisiä piirteitä. Ja jos fitnesslajit kiinnostavat enemmän, kannattaa kurkata Yle Areenasta Muodonmuutoksia -dokumentti, joka valottaa kilpailuihin valmistautumista muutamasta näkökulmasta.
Tämä ei kuitenkaan mustavalkoisesti tarkoita, että fitnesslajit (tai kilpaurheilu) olisivat huonoja tai kaikki sen harrastajat syömishäiriöisiä. Kuten jo aiemmin totesin, on myös monia, jotka tekevät sitä oikeasti terveeltä pohjalta. Kuten on myös monia, jotka noudattavat jotain tiettyä ruokavaliota tasapainoisesti. Voiden oikeasti hyvin.
Sillä se minkä Grace sivuuttaa sujuvasti on ajatus siitä, että jotkin ruoka-aineet saattavat oikeasti aiheuttaa ongelmia toisten elimistössä (kuten gluteeni ja maito). Kaikki eivät noudata jotain ruokavaliota huvin vuoksi. Gluteeniton ei ole mikään terveystermi.
Etenkään, kun kaupan gluteenittomat tuotteet (joiden hintaa Grace dokumentillaan kauhistelee) eivät ole automaattisesti mitään terveystuotteita. Siihenkin tulen paneutumaan myöhemmin paremmin. Joskaan nämä eivät ehkä olleet tämän dokumentin kannalta tärkeimpiä pointteja.
En oikeastaan uskalla lähteä ylipaino- ja kehopositiivisuuskeskusteluun sen syvemmin -koska jokainen tulkitsee tekstiään yksilöllisesti ja siten myös väärinkäsitysten vaara on suuri. Väitän kuitenkin, että ylipainoisella on terveydellisiä ongelmia. Kyseessä ei ole mielestäni lähtökohtaisesti ulkonäköongelma vaan terveysongelma.
Toki yksilö voi kokea kyseessä olevan myös ulkonäköasia, jos paino häiritsee häntä itseään tai hän kokee muiden tuomitsevan hänet. Jos taas yksilö tuntee olevansa tyytyväinen kehoonsa ja voivansa hyvin ylipainoisena, on tämä hänen valintansa. Toki kannatan tällöin myös mahdollisten tulevien elämäntapasairauksien hoitoon lääkäreiden määräämää ruokavalio- ja liikuntareseptiä yhteiskunnan kattamien lääkkeiden sijaan.
Yhteenvetona
On valitettavan totta, että liian harvat suhtautuvat kriittisesti lukemaansa ja kuulemaansa. Kyseenalaistavat ja luovat oikeasti useammasta lähteestä luetun perusteella ne omat mielipiteensä.
Kuten olen omassa blogissanikin monesti todennut, toivon, että te lukijat osaatte suhtautua myös minun teksteihini kriittisesti. Luoda omia käsityksiänne ja testata mikä sopii teille. Toivon toisaalta myös auttavani teitä sillä polulla.
Koska en edelleenkään usko yhteen oikeaan ehdottomaan ruokavalioon vaan siihen, että jo pienin terveellisemmin valinnoin pääsemme parempiin tuloksiin. On toisaalta epärealistista edes ajatella, että koko maailman väestö noudattaisi yhtä samaa ruokavaliota -aina tulee olemaan variaatioita. Ja näin sen pitää ollakin. Jo ruokakulttuurin vuoksi.
Ja Grace, sinulle haluaisin sanoa: syö kananmunia jos niitä tekee mieli. Niissä ei ole mitään pahaa.
Kurkkaa siis dokumentti ja jaa omia ajatuksiasi! Tämä oli pintaraapaisu, mutta toivon sen herättävän jotain ajatuksia teissä.
Dokumentteihin pääset tästä:
Jatka lukemista näillä:
- Onko sulla siis joku OIKEA syy?
- Älä ajattele vaaleanpunaista elefanttia olohuoneessasi ja OIKEASTI terveellistä naposteltavaa
- Ruoan valinta: nälkä, symbolinen status vai tabu?
- Kielletty kiehtoo -makroravinteita vai suuria linjoja?
- Puoli kiloa päivässä kasviksia, hedelmiä ja marjoja -miltä näyttää 100g?
Naprapaatin vaimo 