Kysymys, jollaista jokainen erityisruokavaliota noudattava rakastaa. Kysymys, johon olisi kiva vastata:

”Ei ole, mä teen tätä ihan huvikseni. Tuntu vaan kivalta alkaa noudattaa jotain erikoisdieettiä.”

 

Kysymys, joka kantautuu mun korviin useimmiten suurinpiirtein tässä muodossa:

”Onko sulla siis OIKEASTI joku syy miksi et syö gluteenia vai ootko sä vaan huvin vuoksi gluteenittomalla?”

TAI

”Ai sä oot vieläkin gluteenittomalla?”

Jep. Mitäpä tuohon sanoisi. Käviskö syyksi terveys ja hyvinvointi? Ja kyllä, edelleen noudatetaan sitä samaa ruokavaliota.

 

Elämäntapa, erityisruokavalio ja lyhytkestoiset ”dieetit”

Kyllä. Moni noudattaa nykyisin erilaisia dieettejä. Gluteeniton ruokavalio brändättiin nopeasti ”muotidieetiksi”. Esimerkiksi Helsingin Sanomat osallistui keskusteluun. Ja mikä parasta, dieetti sana liitetään usein erilaisiin lyhytkestoisiin tai laihdutukseen tähtääviin ruokavalioihin, vaikka se terminä on paljon laajempi (dieetti=ruokavalio).

Mielestäni jokaisen tulisi noudattaa sellaista ruokavaliota (ja sellaista elämäntapaa), joka ei vaadi lyhytkestoisia laihdutuskuureja, sokerilakkoja tai ”dieettejä”. Ruokavaliota ja elämäntapaa, joiden ansiosta voi hyvin kokoajan.

Jos ”valtavirrasta poikkeavan” ruokavalion haluaa määritellä jollain sanalla, erityisruokavalio kuvaa mielestäni asiaa paremmin.

Näen erityisruokavalion, kuten muunkin pitkäkestoisen ruokavalion, elämäntapaan kuuluvana. Valintoina. Kehonkuunteluna. Osa ”saa valita” noudattamansa ruokavalion itse (=ruoka ei aiheuta oireita), mutta osalla sen noudattaminen liittyy erittäin kiinteästi terveyteen. Tämä tarkoittaa:

• Hyvin moni heistä saa oireita, jos poikkeaa ruokavaliosta (kuten: iho-, suolisto-, hengitystieoireet). Huomioitavaa on myös, että esimerkiksi keliakia voi olla oireeton tai vähäoireinen -siitäkin huolimatta, että gluteenipitoinen ruokavalio madaltaa suolinukkaa.
• Hyvin monella erityisruokavalion noudattamista edeltää tavalla tai toisella kuoppainen tie. Ruokavalioon ei ole päädytty hetken mielijohteesta aamulla herätessä.
• Erityisruokavaliota noudattava ei syö kotona mitä huvittaa ja juhlissa ”esitä hankalaa” ruokavaliollaan. Ymmärrän ja tiedän, että näitäkin tapauksia on, mutta silloin on kyse ehkä enemmän ”muotidieetistä”? Toki erityisruokavalion noudattaminen saatetaan myös kokea hankalaksi ja omat keinot eivät riitä siinä pysymiseen arjessa.

 

Oma polkuni

Varsinainen oirehdinta käynnistyi sairastetun syövän jälkimainingeissa. Isohko leikkaus (kudoksen ja imusolmukkeiden poisto) ja toisen leikkaushaavan tulehdukseen saatu vahva antibioottikuuri yhdessä ”vähän sinnepäin” ruokavalion ja stressin kanssa ei ollut hyvä yhdistelmä. Iho, hengitystiet ja suolisto oirehtivat. Migreenikohtauksia tuli tiuhaan. Kehonkoostumuksesta näkee kuvien perusteella myös ruokavalion olleen pielessä.

Käytin sokeria vielä tuolloin ja näin jälkikäteen on helppo todeta sen sekä gluteenin poisjättämisen tuoneen mukanaan ne suurimmat muutokset niin omaan oloon, kehonkoostumukseen kuin myös terveyteenkin. Toki tietoinen stressittömämpään olemiseen pyrkiminen on auttanut ja varmasti vaikuttanut osaltaan myös suolisto-oireisiin sekä kehonkoostumukseen. Kortisoli (stressihormoni) kun on rasvakudokset hyvä kaveri.

Henkilökohtaisesti en saanut tuolloin ”epämääräisiin” terveysongelmiini apua nykylääketieteeltä, joka määräsi kohdallani lääkekuuria toisen perään selvittämättä syvemmin ongelman taustaa. Elimistössä oli todettu hiivaa, mutta useasta hiivalääkekuurista huolimatta keho reagoi aina hiilihydraatteihin suolisto-oireilla. Laktoosi-intoleranssi diagnoosi oli jo lapsuudesta ja ruokavalio sen mukainen.  Pölyallergiaa arveltiin tukkoisuuden syyksi. Kortisonisuihke ei kuitenkaan auttanut hengitysteiden tukkoisuuteen eikä muutakaan syytä näyttänyt tutkimuksista huolimatta löytyvän. Klassisessa ihoallergiatesteissä eli prick testissä ei havaittu allergioita. Toisaalta kyseinen testi näyttää vain IgE-välitteiset allergiat tai osan niistä. Muut yliherkkyydet eivät iho- ja vasta-ainetesteissä näy.

IgE tarkoittaa immunoglobuliini E:tä. Se on elimistön muodostama vasta-aine. Elimistö muodostaa sitä allergiaa aiheuttavaa ainetta, allergeenia, kohtaan. Allergeeni on usein proteiini, mutta ei välttämättä aina.

Kyllästyin ”kyllä se (hiiva) joskus rauhoittuu” kommentteihin lääkäriltä ja hakeuduin vaihtoehtolääketieteen hallinneen lääkärin, Rauli Mäkelän vastaanotolle. Hän teetti sekä IgE että IgG -ruoka-aineallergiatestit. IgE:n osalta tulokset olivat puhtaat. Nykylääketieteen tunnustamaa ruoka-aineallergiaa ei siis löytynyt. IgG -testissä vasta-aineiden määrät olivat koholla (3+) suurimmassa osassa testattavia ruoka-aineita. Mantelissa taso oli erittäin alhainen ja avokadon kohdalla vasta-aineita ei ollut lainkaan. Muutamassa kohdin taso oli alhainen tai koholla, mutta suurimmaksi osaksi lappu näytti punaista. Ilmoitti korkeaa vasta-aineiden määrää. Keho oli ”hälytystilassa”.

Tähän väliin haluan todeta, ettei IgG-vasta-aineiden testausta pidetä yleislääketieteessä luotettavana testaustapana. Kyseinen lääketiede näkee, että IgG-vasta-aineita muodostuu aina kun syömme ruokaa -testitulokset eivät siis kerro muuta kuin altistuksen kyseisille ruoka-aineille. Putkonen (2016) kuitenkin toteaa kirjassaan Superhyvää suolistolle, pikkulasten ruoka-aineallergiatestauksessa olevan käytössä juuri IgG-testit. Hän korostaa ettei testi lopullisesti kerro ruoan aiheuttamia todellisia vaikutuksia vaan ne tulisi testata käytännössä, koska pienet määrät voivat olla siedettyjä tuloksista huolimatta. Allergialiitto puolestaan ei tunnusta kuin IgE -testauksen, prick -testauksen ja epikutaanitestin lisäksi. Samalla kannalla on myös Duodecim -terveyskirjasto.

Vaikka IgG -testi kuvataankin MDD:n sivuilla ruoka-aineallergiatestiksi, on kyseessä ehkä pikemminkin ruokayliherkkyystesti? Ruokayliherkkyyksissä oireet kuvataan usein viivästyneiksi, kun ruoka-aineallergiassa oireet tulevat useimmiten nopeasti (esim. suun limakalvojen turpoaminen tai kutina kontaktissa). Tämän vuoksi minunkin kohdallani päädyttiin eliminaatioruokavalioon ja maitohappobakteereihin. Lisäksi alussa tukena oli hiivalääkekuuri.

Eliminaatioruokavaliossa ruokavaliosta poistetaan ruokia, joiden epäillään aiheuttavan ongelmia. Kyseisiä ruokavalioita on useita erilaisia ja osa niistä on suunnattu esimerkiksi tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriön hoitoon. IgG -testitulosteni ollessa melkein kaikkien ruoka-aineiden osalta koholla, päädyttiin Mäkelän kanssa jättämään ruokavaliosta pois tietyt ruoka-aineet. Pääpiirteissään  gluteenipitoiset viljat ja maitotuotteet sekä luonnollisesti myös sokerit ja elintarvikehiivat sekä alkoholi. Hedelmien ja useiden marjojen määrää rajoitettiin sokereiden vuoksi tilapäisesti. Keho kuitenkin reagoi ilmeisesti soijamaitoon koko kyljen mittaisella ihottumalla, joka hävisi soijamaidon poisjättämisellä. Ruokavalioni oli siis lyhyen hetken hyvin rajoittunut, jonka vuoksi eliminaatioruokavaliolle ei tulisikaan lähteä omatoimisesti. Se myös räätälöidään yksilöllisesti.

Kehon reaktiot rauhoittuivat ja vähitellen ruokavalioon alettiin ottaa ruoka-aineita takaisin. Jokaisen ruokavalioon lisätyn ruoka-aineen jälkeen odotettiin tietty ajanjakso ennen uuden ruoka-aineen lisäämistä, sillä oireet ilmenivät viiveellä. Lopputuloksena luontaisesti gluteenittoman ruokavalion (kauraa hyvin satunnaisesti) noudattaminen rauhoitti suolisto-oireet. Myöhemmin havaitsin hengitysteiden tukkoisuuden ja iho-ongelmien liittyvän tiettyihin maitotuotteisiin.

Vältin pitkään suurempia määriä hiilihydraatteja. Onneksi nykyisin keho ei enää reagoi herkästi niihin. Nykyisin myös pienet määrät hapanmaitotuotteita satunnaisesti nautittuna sopivat. Toisaalta nyt raskauden vuoksi haluan pitää maitotuotteet mahdollisimman kattavasti mukana ruokavaliossa. Kermaa voin käyttää hyvin satunnaisesti ruoanvalmistuksessa ja juustoja syödä, mutta muut maitotuotteet aiheuttavat hengitysteiden tukkoisuutta. Maitoa emme esimerkiksi juo, mutta kahviin lorahtaa edelleen tilkkanen. Valkoinen sokeri ei myöskään kuulu ruokavalioomme, mutta emme välttele sitä fanaattisesti esimerkiksi juhlissa. Satunnaisesti olen testannut ottaa ruokavalioon puhdasta kauraa, mutta tähän asti se ei valitettavasti ole sopinut.

Uskonko IgG -yliherkkyystestiin? Ehkä -ehkä en. Mielenkiintoista olisi teettää tässä ”rauhallisessa” vaiheessa kyseinen testi uudelleen ja verrata tuloksia aiempiin. Kaiken järjen mukaanhan vasta-aineita ei pitäisi olla, koska keho ei oirehdi. Niin tai näin, sain avun tätä kautta. Kuljetulla polulla ei ehkä ole väliä, kun katsoo tuloksia.

Toisaalta keliakiaa ei koskaan kohdallani ole testattu ohutsuolen koepalalla, koska verestä vasta-aineita ei ole löytynyt. Nykyisin ainakin Keliakialiitto suosittaa koepalan ottamista, vaikka vasta-aineita ei verestä olisikaan löytynyt. En toisaalta ole valmis viemään terveyttäni ”huonompaan suuntaan” gluteenipitoisella ruokavaliolla, jotta saisin mahdollisesti keliakiadiagnoosin. Oirehdinta kun on voinut olla syytä useasta muusta asiasta (kuten ärtyvän suolen oireyhtymä?). Nykytilanne ei myöskään muuttuisi, sillä jatkaisin kuitenkin luontaisesti gluteenittomalla ruokavaliolla, jolla kehoni voi paremmin. En kuitenkaan sanoisi itseäni keliaakikoksi tällä perusteella -keliakia on autoimmuunisairaus, joka määritellään ohutsuolesta otettavalla näytteellä. Saati vilja-allergikoksi -allergia diagnosoidaan IgE vasta-aineiden perusteella. On vain oma kokemus.

 

Yhteenvetona

Oli kyse diagnosoimattomasta keliakiasta tai vilja/maitoyliherkkyydestä tai ehkä jostain, joka selviää vasta tulevaisuudessa, on meidän noudattamassa ruokavaliossa on paljon piirteitä FODMAP -, hiivanvälttämis- sekä Paleo -ruokavalioista. FODMAP -ruokavalio ”sekoittaakin” omalta osaltaan tätä ns. gluteeniyliherkkyyttä, koska samoissa viljoissa, joissa on gluteenia, on myös FODMAP -yhdisteitä. Mielenkiintoisesti on myös tutkimuksia, joissa ”gluteeniherkät” eivät ole saaneet oireita heille annetusta gluteenista huolimatta.

Siksi en henkilökohtaisesti näekään erilaisten erityisruokavalioiden olevan automaattisesti toisensa pois sulkevia. En myöskään usko yhden tietyn erityisruokavalion erinomaisuuteen, kaikkivoipaisuuteen, suhteessa toisiin.

Kaikesta huolimatta en usko, että oireettoman tulisi noudattaa erityisruokavaliota ilman selkeitä tutkimuksia. Erilaisille välttämisruokavalioille ja eliminaatiodieeteille ei myöskään tulisi lähteä itsenäisesti, sillä esimerkiksi suolisto-oireiden taustalla saattaa olla lukuisia syitä. 10 vuodessa on tultu paljon eteenpäin ja lääkäreidenkin suhtautuminen toivottavasti on hieman muuttunut.

Osa meistä uskoo tiettyjen ruokavalioiden paremmuuteen. Siihen, että niitä tulisi noudattaa oli oireita tai ei. On totta, ettei oireettomuus automaattisesti tarkoita ruokavalion olevan kunnossa. Itse haluaisin kysyä, voimmeko todella nimetä yhden oikean ruokavalion kaikille? Vai tulisiko jokaisen etsiä se itselleen sopiva ruokavalio? Se ruokavalio, jota noudattamalla voi hyvin niin henkisesti kuin fyysisestikin? Ehkä tähän pohjautuvat nämä kaikki erilaiset ruokavaliot (veriryhmädieetti, paleo ja sen eri haarat, hormonidieetit jne.).

Mitä mieltä sä olet?

Seuraavassa blogitekstissä paneudun tarkemmin keliakiaan, vilja-allergiaan sekä viljayliherkkyyteen sekä näiden eroihin. Sivutan hitusen myös FODMAP ruokavaliota, joka nousee kyseenalaistamaan ”gluteeniyliherkkyyden”. Lisää on siis luvassa!

 

 

Lähteet:

Suolioireiset allergialapset: allergiatutkimukset; Haavisto, M (2016): Erityinen -tietoa erityisruokavalioista ; Putkonen, L (2016): Superhyvää suolistolle! ; Csonka,P: Milloin allergiaa kannattaa testata?; Keliakialiitto: Diagnostiikka; Keliakialiitto: Oireet/tauti; Duodecim, Hannuksela, M (2012): Allergiat.

Täällä lisää MDD:n testistä ja täällä artikkeli Rauli Mäkelästä ja IgG -allergiatestistä.