Sokerittomuus: sokeriton vai ”sokeriton”

 

Törmään tähän jatkuvasti. Ja olen kamppaillut tämän nimeämisasian kanssa paljon blogini puolesta. Koska suuri osa mieltää sokerittoman eritavalla kuin minä. Siksi olen päätynyt laittamaan sokerittoman lainausmerkkeihin.

Kun luet eteenpäin, tiedät mitä minä tarkoitan sokerittomalla ja ”sokerittomalla” ruoalla. Kerron myös muutaman sanan sokerikoukusta ja siitä eroon pääsemisestä -miten itse aikani siinä onnistuin. Koska minäkin olen ollut sokerikoukussa.

 

Sokeriton vai ”sokeriton”?

Aivan aluksi voisimme tehdä rajanvedon sokerittoman ja ”sokerittoman” välille. Koska sokerittomasta puhutaan usein silmät loistaen, vaikka todellisuudessa moni sokerittomana markkinoitu leipomus sisältää sokeria. Tavalla tai toisella.

Sokeriton tarkoittaa mielestäni täysin sokeritonta. Ei siis hunajalla tai hedelmillä makeutettua, koska niissäkin on sokeria. Näin myöskään blogini herkkuohjeet eivät ole täysin sokerittomia. Ne ovat silti herkkuja ja satunnaisiksi tarkoitettuja.

Sokerittomalla pitäisikin tarkoittaa tuotetta, joka on makeutettu keinotekoisilla makeutusaineilla tai stevialla. Se ovatko keinotekoiset makeutusaineet järkevä valinta, on toinen kysymys.

Mitä se ”sokeriton” sitten tarkoittaa? Käyttäisin mielummin termiä luontaisesti makeutettu. Tällöin makeutusaineeksi on valkoisen sokerin sijaan valittu hunaja, agavesiirappi, kookossokeri tai vaikka banaani. Blogini ohjeet kuuluvat siis tähän kategoriaan, koska pidän tätä makeutustapaa myös keinotekoisia makeutusaineita luonnollisempana vaihtoehtona.

Lisää näistä luontaisista makeutusaineista löydät täältä aiemmasta artikkelista sokereiden eroista.

 

 sokeri-1214.jpg
Sokerinhimo?

On turha väittää, että itse en olisi koskaan karkkipäivää pitänyt. Näin jälkikäteen ajateltuna överiksi meni täälläkin aikanaan. Myöhemmin herkut ajoittuivat juhliin ja karkit muutamaan leffakertaan vuodessa. Mutta niidenkin jälkeen jäi paha olo. Vähitellen aloinkin miettiä onko koko hommassa mitään järkeä ja päädyimme jättämään valkoisen sokerin kauppaan. Fiksummin valituista makeista kun ei jäänyt oksettavaa oloa.

Nykyisin ainoat karkit mitä tekee satunnaisesti mieli, ovat salmiakki ja raakasuklaa. Salmiakin olen kuitenkin liittänyt matalaan verenpaineeseen ja korvannut sen pääosin muutamalla raakalakritsijauheessa kastetulla taatelilla. Toimii. Raakasuklaata syödään pala silloin tällöin -itse tehtynä sitäkään ei ole pakko makeuttaa niin paljon, etenkään kun mieliteko kohdistuu lähinnä kaakaoon.

Miten pääsin eroon sokerinhimosta? Ehkä vähän karuakin, mutta jos pyrit sokerinhimosta eroon, usein toimivin tapa on jättää hetkeksi sokeri pois. Useimmiten tämä koskee myös kaikkia makeilta maistuvia kuten hedelmiä. Itselläni oli aikanaan vahva motivaattori muutokseen. Syöpä. Oloni oli myös niin huono, ettei vaihtoehtoja ollut.

Koomisinta on, että vielä sairaalassa terapioin itseäni syömällä pussillisen karkkia. Leikkauksen ja ab-kuurin jälkeen keho alkoi kuitenkin oirehtia ja siitä alkoi pitkä ruokavaliopolku, jolla keho saatiin lopulta rauhoittumaan. Tämän vuoksi jouduin jättämään myös sokerin pois. Ensin hetkeksi, mutta se toikin mukanaan aika uskomattomat muutokset omassa hyvinvoinnissa ja kehonkoostumuksessa. Jäin sille polulle.

Löydät syövästä ja ruokavaliopolusta lisää täältä ja täältä.

 

Riippuvuus korvattu toisella?

Kyllä, sokerin pois jättäminen on hetken hankalaa, mutta suusi tottuu vähitellen vähemmän makeaan. Tämän jälkeen huomaatkin, ettei sokeria ja makeaa oikeastaan edes tee mieli. Hedelmiä sen sijaan ei missään nimessä kannata jättää pysyvästi pois eli makuaistin tottua, niitä kannattaa sisällyttää edelleen ruokavalioon maltillisesti.

Ei siis ole järkevää korvata riippuvuutta toisella. Jos jättää karkit pois, mutta syö niiden tilalla taateleita makeanhimoon, ei sokerikoukusta pääse eroon. Sokeririippuvuus jatkuu, koska yksi sokerin lähde on vain korvatttu toisella.

Samaan kategoriaan kuuluvat keinotekoiset makeutusaineet. Jos korvaat sokerin toisella makealla, ei makuaistisi totu vähemmän makeaan. Toisaalta itse edelleen kyseenalaistaisin makeutusaineiden turvallisuuden. Ja myös tarpeellisuuden valtaväestön ruokavaliossa. Etenkin kun makeutusaineet voivat myös häiritä painonpudotusta.

sokeri_leivos-0593.JPG

Kohtuus kaikessa?

Oli käyttämäsi sokeri mitä tahansa, kohtuus ja kokonaisvaltaisuus ovat ne ratkaisevat tekijät. Jos syöt kakkua kerran kuukaudessa, onko lopulta väliä millä sokerilla se on makeutettu? Jos taas kuulut heihin, jota syövät kakkua kerran päivässä, ei valkoisen sokerin pois jättäminen ja luontaisiin makeutusaineisiin siirtyminen ole ratkaisu. Tuolloin kannustan pyrkimään hetkeksi kokonaan eroon sokerista. Koska sokerin jatkuva syöminen -olisi se sitten missä muodossa tahansa, ei ole järkevää. Ravintoaineita on siis täysin absurdia lähteä tavoittelemaan eri sokerinlähteistä.

Meillä ei käytetä valkoista sokeria, mutta muitakin makeita herkkuja syödään harvoin. Lähinnä ne kerrat keskittyvät juhliin. Miksi emme siis käytä valkoista sokeria? Siksi, että näistä järkevimmistä herkuista jää niin paljon parempi olo kuin valkoisella sokerilla makeutetuista. Enkä tarkoita henkisesti vaan fyysisesti.

Kannattaa myös huomata, että esimerkiksi raakakakku poikkeaa myös monella muulla tavalla perinteisestä täytekakusta. Ei vaan sillä, että se on makeutettu luontaisesti. Raakakakuissa kun käytetään usein mm. pähkinöitä, joiden rasvat tasaavat verensokeriakin aivan eritavalla kuin täytekakun vehnä- ja perunajauho.

Jos taas tunnet henkisesti morkkista sokerin syömisestä, on syytä pohtia asiaa tarkemmin. Syyllisyydentunne ei kuulu terveeseen ruokakäyttäytymiseen.

Tarkoitan: ruokavalion muiden osien tulisi turvata ravintoaineet, ei valitun sokerin. Jos valitusta sokerista tulee ”bonuksena” lisää ravintoaineita, on se mielestäni ns. täysin tyhjää energiaa fiksumpi valinta. Mutta tämä on jo hienosäätöä.

 sokeri-1219.jpg
Yhteenvetona

Sokerittomuudesta puhutaan usein ja monia reseptejä markkinoidaan sokerittomiksi. Kannattaa kuitenkin muistaa, että monet niistä sisältävät silti sokeria. Toki parempiin valintoihin kannattaa aina pyrkiä, mutta se mikä usein hämärtyy, on kokonaisuus.

Kokonaisuus on se mikä ratkaisee. Ei se, minkä sokerin valitset. Vaan sen, mitä niissä makeissa herkuissa muuten on ja ennenkaikkea, mitä syöt niiden makeiden herkkujen välissä. Ja syötkö mitään niiden välissä 😉

Herääkö ajatuksia? 🙂

vadelmat-0686.JPG

2 kommenttia artikkeliin ”Sokerittomuus: sokeriton vai ”sokeriton”

  1. Jenni/Ruoka-alkemisti sanoo:

    Hyvä kirjoitus! Tää sokerijuttu on aina jotenkin niin vaikea, ikinä ei voi oikein tietää että mitä missäkin tarkoitetaan. Mun mielestä hulluinta on kun kaupan hyllylä on hilloja joissa lukee ”sokeriton” ja sitten kun lukee tuoteselostetta, niin ne on makeutettu fruktoosilla 😀 Ja se vaihtokauppa ei oo missään muotoa edullisempi vaan jopa huonompi verensokerin kannalta.

    Toisaalta mä mietin aina myös sitä, että jos jokin tuote on sokeriton sillä tavalla kuten kuvailit, eli ei makeuttajia, hedelmiä tai sellaista, niin kuitenkin lähestulkoon kaikissa raaka-aineissa on hiilihydraatteja joihin sokerit kuuluvat ja jotka voivat esim kypsennyksen yhteydessä hajota ihan sokerisokeriksi (esim. imellyttäminen). Eli onko sitten esimerkiksi leipä tai lettu sokeriton kun se valmistetaan jauhoista ja vedestä. Tai onko esimerkiksi porkkana sokeriton, sillä siinä on sokeria riittämiin, kun esim päärynässä ajatellaan olevan sokeria. Tämä on toki aika saivartelua, mutta mielestäni kun näitä asioita lähdetään käsittelemään pitäisi aina miettiä kokonaiskuvaa ja lähtökohtia.

    Hyvänä pointtina koen etenkin sun tekstissä tuon, että addiktiota ei kannata korvata toisella, ei ne päivittäin syödyt taatelit tee sun elämästä terveellisempää karkkien korvikkeena. Toisaalta jotain pitää kuitenkin syödä, jolloin koen ruuanlaitossa makeuttajana käytettyjen hedelmien ja makeiden kasvisten käytön helppona keinona lisätä päivittäistä kasvisten saantia mukavalla tavalla.

    Tykkää

    • Naprapaatinvaimo sanoo:

      Näinhän se juuri on. Tärkkelys ja muut hiilihydraatit ovat oma asiansa kyllä, mutta niihin en enää halunnut lähteä, koska sekoittaa vain valtaväestöä 🙂 Pointti kuitenkin tässä tekstissä toinen. Näen tärkeämpänä ne ruoat, jotka yleisesti mielletään makeiksi = sokeria sisältäviksi. Ne, jotka useille muodostavat sen ”ongelman” ruokavaliossa. Ja sen, kuinka tehdään herkkuja päivittäin, koska niitä markkinoidaan ”syö ilman huonoa omaatuntoa”. Mikä on minun mielestä jo lähtökohtaisesti aika väärä ajattelumalli. Ihan terveellisen ruokakäyttäytymisen näkökulmasta.

      Kasvisten ja hedelmien sokeri on kuitenkin eri asia, juuri kokonaisravintopitoisuuden vuoksi. Ja niiden sokeripitoisuuden hyödyntämisen näen itse fiksumpana kuin muiden makeuttajien käytön. Ja tosiaan kasvisten sokeripitoisuutta ei ehkä ole järkevä painottaa, koska valtaväestö syö niitä jokatapauksessa liian vähän. Ja ylipäätään kasviksia syömällä tuskin saadaan sokerinsaantia huolestuttavalle tasolle. Hedelmiäkin voidaan syödä liikaa, jos niitä kuluu kilokaupalla päivässä ja sokereita saa helposti paljonkin esimerkiksi taateleista. Nämä tulisi tiedostaa, mutta ei tehdä ongelmaksi. Eli syödään kohtuudella.

      Pääpiirteet siis kuntoon ruokavaliossa ja sitä sallivuutta myös. Sitten ruvetaan hienosäätämään, jos siltä tuntuu.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s