Yksi asia pisti korvaani eräässä keskustelussa. Asia, jota en oikein ymmärrä enkä varsinaisesti usko sen olemassaoloon. Ainakaan siinä mielessä, missä sen esittäjä sen näki.

En rehellisesti usko siihen, että äidin treenaaminen ”terrorisoi” muuta perhettä.

Pysähdytäänpä hetkeksi.

Äiti treenaa terassilla puolisen tuntia tai käy tunnin pyörälenkin. Isä tai joku muu tuttu hoitaja on lasten kanssa.

Terrorisoiko äiti muuta perhettä?

Mitä jos käännetään tilanne toisinpäin. Ihan huvin vuoksi mutusteltavaksi. Mitä jos treenaava osapuoli onkin isä. Kuulostaako paremmalta? Onko isän treenaaminen oikeutetumpaa?

Entä jos otetaan mukaan vielä kolmas näkökulma, joka mielestäni valitettavan usein unohtuu. Myös isällä on OIKEUS olla lasten kanssa yksin.

Ja äidillä voida hyvin.

Mikä terrorisoi perhettämme?

Koen terrorisoivani enemmän perhettämme jos olen väsynyt. Ja pahoinvoiva. Ja äkäinen. Ja aivan samat asiat koskevat myös sitä toista osapuolta. Jos aikuiset voivat huonosti ja pinnat kiristyvät, saako lapsi parasta mahdollista huomiota ja hoitoa? Minusta ei.

Ja jotta en ”terrorisoisi” perhettämme, tarvitsen liikuntaa. Mieluiten päivittäistä. Keskeytyksettömästä treenistä päivittäin on turha haaveilla -etenkin, kun yrittäjämiehen työajat ovat jokseenkin molempiin suuntiin liukuvia. Mutta lasten ehdoilla tapahtuvaa treeniä on mahdollista sisällyttää jokaiseen arkipäivään.

Itse en koe saavani tarpeeksi liikuntaa pelkästä vaunulenkkeilystä -näen sen enemmän hyötyliikuntana kuin varsinaisena treeninä. Sekin on kuitenkin ”tyhjää parempi” vaihtoehto. Ylipäätään liikkeellä pysyminen. Lapset ovat kuitenkin niin vähän aikaa pieniä, että sille intensiivisemmälle treenille löytyy myöhemmin taas enemmän aikaa. Silti nytkin on pidettävä itsestään huolta. Jo lasten takia.

Ruokavalio on myös toinen merkittävä osa hyvinvointia. Siksi bloginikin on ruokapainotteinen. Uskon hyvinvoinnin ja terveellisen ruoan kulkevan tiukasti käsikkäin. Herkuttelu ei auta oloon pidemmän päälle. Se saattaa tehdä hetkellisesti paremman olon, mutta pidemmän päälle liikunnalla ja terveellisellä ruokavaliolla saavutetaan parempia ja pitkäkestoisempia vaikutuksia. Ja ilman lisäkiloja.

 

Lopuksi

Jos vanhemmat eivät pidä itsestään huolta, miten voi jaksaa pitää huolta muista? Se nakertaa vähitellen vanhempien voimavaroja ja arjessa jaksamista. Omalle hyvinvoinnille on löydyttävä aikaa.

Kuten lentokoneessakin aina kehoitetaan, auta ensin itseäsi ja vasta sitten muita. Kun vanhemmat voivat hyvin, voivat lapsetkin hyvin. Ja bonuksena he saavat mahtavat eväät elämäänsä. Esimerkkiä siitä, miten huolehditaan itsestään.

Herääkö ajatuksia? 🙂