Ferritiini osa 2: Mitä tapahtui 1kk verilettukuurin aikana?

Viikonloppuna se alkoi pyöriä mielessä. Tuleva labrakäynti. Onkohan ferritiiniarvo noussut? Ainakin oirehdinta on vähentynyt. Mitä jos nousu olisi säälittävä pari yksikköä?

Raudanpuutteeni paljastui siis muiden labrojen yhteydessä, kun halusin poissulkea tulehduksellisten suolistosairauksien todennäköisyyden pois. Tammikuun lopussa käväisin OmaKannasta kurkkaamassa tuloksia ja sulkemassa omatoimisesti pois kaiken muun. Sillä otetut kokeet olivat laajat eivätkä antaneet epäillä muuta. Kaikki muu oli viitearvojen sisällä. Kaikki muu paitsi ferritiini hämmentävällä 11 arvolla.

Lääkäri varmisti tämän diagnoosin vielä seuraavan viikon lopulla. Tuolloin olin jo ehtinyt jo tehdä laskelmia ja kipaista kaupasta pullollisen verta verilettuihin ja aloittaa niiden syönninkin (tuolloin pari kertaa kyseisen viikon aikana) ihanien sitrushedelmien ja puolukoiden kera. Sain lääkäriltäni tukea tälle omatoimiselle rautadieetille, sillä valmisteet sopivat IBS:n kanssa valitettavan huonosti yhteen. Lääkäri vilautti puhelun aikana myös infuusion mahdollisuutta, mutta toimenpide kuulosti rajulta ja toisaalta hemoglobiiniarvoni ei ollut alhainen. Hän siis kirjasi tietoihini rauta- ja C-vitamiinipitoisen ruokavalion olevan hoitomuotona.

En tiedä olisinko missään vaiheessa päässyt sairaalaan asti infuusioon lähetteestä huolimatta, sillä pian tuon jälkeen kuulin julkisen puolen linjauksesta, jonka mukaan myös hb:n tulisi olla alhaalla. Sinänsä ymmärrettävää, että arvoja tulisi nostaa ensin muilla tavoin. En nimittäin usko infuusion olevan automaattisesti oikotie onneen.

Rautasuosituksen ollessa 15-18mg/pvä, varastojen kerryttämiseen tulisi kuitenkin saada rautaa päivittäin yli tarpeen. Laskeskelin ruokien rauta-arvoja ja yllätyin, että esimerkiksi 17% jauheliha sisältää rautaa VAIN 1,8mg/100g. Puoli kiloa lihaa päivässä toisi siis vain 9mg rautaa. Kilo 18mg. Kaksi kiloakin säälittävät 36mg. Lihaa saisi siis syödä yli pari kiloa päivittäin, jotta edes maltillinen varastoraudan nousu olisi teoriassa mahdollista. Toki vähärasvaisemmassa lihassa prosentuaalinen osuus on hieman isompi, mutta ei kovinkaan merkittävä (vähärasvainen naudanjauheliha 2,2mg/100g). Liha ei siis ollut millään asteella realistinen vaihtoehto.

Maksaan taas kertyy muitakin aineita, joten sekään ei ollut järkevä vaihtoehto. Maksassa rautaa olisi ollut n.7,2mg/100g.

Kaiken tämän pohdinnan jälkeen ainoa järkevä ja terveellisin ratkaisu oli siis veri. Se nimittäin sisältää rautaa huimat 41,9mg/100g (1dl) eikä se kerää maksan tavoin haitta-aineita.

Päädyin syömään puhelun jälkeen keskimäärin 15 verilettua päivittäin. Yksi tällä ohjeella tehty verilettu kun sisältää n.4,4mg rautaa. 15:sta veriletulla saisin siis laskennallisesti 66mg rautaa. Eli n.70mg päivittäin. Ei kovin suuri määrä suhteutettuna siihen, että rautalisää suositellaan 100mg annoksena ja alkuun jopa useamman kerran päivässä (200mg/pvä).

EDIT. Tarkennuksena esiin nousseeseen kysymykseen, söin muuten ”normaalisti” kuten aiemminkin. EN pelkkiä verilettuja koko kuukautta 😉 Eli rautaa on tullut siellä täällä pieniä määriä, joskaan en lisännyt kovin paljon lihan määrää. Täällä juttua myös siitä miten toimin.

Pallottelin vielä verilettukuurilla lapsemme neuvolalääkärin kanssa, koska pian omien tuloksieni jälkeen aloin pelätä huonojen rauta-arvojen periytyneen toiselle lapsellemme. Hänen odotusaikanaan nimittäin taustalla oli jo yksi raskaus ja pitkä imetys. Lisäksi kuopuksellamme on myös todettu (ilm. varsin tavallinen) sivuääni, jonka yhteyttä rauta-arvoihin aloin pohtia. En kuitenkaan lopulta nähnyt tarpeelliseksi mitata hänen ferritiiniään, vaikka tätäkin vaihtoehtoa meille tarjottiin. Nähtäväksi jää, kuullaanko tätä sivuääntä enää 2v. neuvolakäynnillä, sillä myös lapset ovat väistämättä saaneet lettukuurin.

Verilettukuurin vaikutukset

Kun aloin syödä lettuja, aloin odottaa myös tuloksia. Jo 1 viikon kuluttua suupieleni olivat ehjät. Samoin kuivina lohkeilleet sormenpääni. Kuukauden aikana huomasin syksystä valitettavan tutuiksi tulleiden migreenikohtauksien loppuneen. Migreenin, josta puhuin jo teille blogissakin jo vuosi sitten. Myös pääsärky loppui. Yöllä heräileminen, unettomuus loppui. Hiihtolenkillä mäen nousu tuntui helpommalta. Nyt viimeisimpänä huomasin eilen salilla treenatessa hikoilevani pitkästä aikaa treenin aikana. Yllättävän nopeita tuloksia, joita epäilin jo alussa lumevaikutuksiksi.

Silti vaistoni vinkkasi, että jotain olisi tapahtunut. Vaikka väsymystä oli (ja on) edelleen. Joskin nyt sellaisena vienona väsymyksenä, joka saattaa hyvin johtua myös kevätsiivousrumbasta ja kirjan vinhasta viimeistelystä. Ja kasvuaan kipuilevan kanssa ”taistelusta”.

Tunnustan myös, etten syönyt enää kuukauden loppupuoliskolla verilettuja päivittäin. Nelisen viikkoa söin niitä suhteellisen tunnollisesti, jokunen päivä jopa 20 kappaletta. Mutta helmikuun lopulla, laskennallisesti 5.viikolla alkoi tulla stoppi. Ei niinkään maulle, vaan lettujen paistamiselle. Sillä joka toinen päivä 50:n letun paistaminen. No. Keksisin aika paljon parempaakin puuhaa kuin seistä taas sen valurautaisen lettupannun edessä.

Näistä tekijöistä huolimatta, OmaKannasta paljastui tänään varsin mukava yllätys. Ferritiiniarvoni on noussut tällä maltillisella, verilettujen 70mg rautamäärällä 11:sta 23:n. Eli vain reilussa kuukaudessa 12:sta yksikköä. Verrokkina toimikoon Lähiömutsi, koska arvomme ovat pitkälti samat. Hän nimittäin kertoi aikanaan blogissaan ferritiinin nousseen tuosta kanssani suurinpiirtein samasta lähtöarvosta puolessa vuodessa n.23:n. Eli samoilla mennään, joskin murto-osalla hänen ”täyttöajasta”.

Elimistön reagointi rautaan saattaakin olla hyvin yksilöllistä, mutta väitän tällä hyvin suppealla tutkimuksellani ravinnosta saatavan raudan imeytyvän paremmin. Etenkin herkkävatsaisilla. Huomioitavaa on kuitenkin, että olin myös hieman aiemmin lopettanut kuopuksemme imettämisen eli sekin on saattanut vaikuttaa tuloksiin.

.

Jatko?

Olen tämän pohjalta vakuuttunut, että yllättävän moni saattaa löytää apua vaivoihinsa rautakuurista. Kuten jo aiemmin puhuin, mielessä naputtaa väkisinkin ajatus siitä, kuinka moni masennus diagnoosin saanut selviäisi kaikesta rautalisällä. Saati migreenin kanssa painivista. Niistä, joilla suupielet halkeilee ja sormet kuivuu rasvaamisesta huolimatta. Hurjaa millaisia vaikutuksia yhdellä ravintoaineella -tai sen puuttumisella- voi olla.

Jos siis joku haluaa vapaaehtoisesti lähteä testaamaan omien ferritiiviarvojensa nousua ruokavalion avulla ja on valmis syömään verilettuja kuurina, saa ottaa yhteyttä sähköpostilla osoitteeseen hanna(at)hannavuoristohalonen.com . Mielelläni nimittäin seuraisin teidän ferritiiniarvojenne kehitystä ja ehkä kirjoittaisin siitä myös muille myöhemmin. Luonnollisesti tämä tarjous on ilmainen, joskin saatan rajoittaa mukaan otettavien määrää, jos tämä tarjous aiheuttaa mittavan kävijäryntäyksen 😉 Ja ehkä kiinnostusta olisi myös luentoon? Pk-seudulla tuollainen saattaisi onnistua helpostikin.

Jatkosta en ole vielä keskustellut lääkärin kanssa, huomenna aamusta käväisen vielä mittauttamassa verestä paastotilan transferriinin. Mutta veikkaanpa, että jatkan tällä verilettulinjalla, koska elimistöni ei ole tähän reagoinut. Joskin harvennan syöntiä hieman. Saatan ottaa joka toinen päivä verilettujen sijasta lisää, koska tällöin kehoni saattaa sietää sitä myös paremmin. Eli testaillen mennään. Tällä hetkellä tulokset ovat hyvin lupaavat ja saanen myös seuranta-aikaa helposti labroihin nyt.

Vielä loppuun, se mistä olen erityisen iloinen, hyvin moni teistä on rohkeasti lähtenyt koittamaan verilettuja. Ja vielä useampi ilmoittanut pitäneensä niistä, kaikista ensioletuksista huolimatta! On tuntunut mahtavalta, että olette uskaltaneet kokeilla! Ohjehan löytyy täältä, jos joku muukin innostuu! Lapset muuten harvoin ovat ennakkoluuloisia, vaikuttaa, että me aikuiset olemme enemmän 😉

Seuraathan blogia jo Instagramissa(aktiivisin kanava) ja Facebookissa?

Sinua saattavat myös kiinnostaa:

4 kommenttia artikkeliin ”Ferritiini osa 2: Mitä tapahtui 1kk verilettukuurin aikana?

  1. sinijasmiini sanoo:

    Tämä on mielenkiintoista ja ajankohtaista itsellenikin! Missä olet päässyt mittaamaan ferriitiniä? Pääsin itse syksyllä kunnalliselle kun kinusin (matala ferritiini raskausaikana + verenhukka synnytyksessä) ja arvo oli sylsyllä muistaakseni 9 tai 11 mutta kontrolliin en ole päässyt, koska hb oli ok, niin ei kuulemma perustetta 🤨

    Täytyy ehdottomasti kokeilla noita lettuja, jos vain rohkenen 😬 ajatus verestä ruoassa ei houkuta mutta jos siitä tosiaan olisi hyötyä!

    Tykkää

    • Naprapaatin vaimo sanoo:

      Kunnallisella puolella tosiaan mittasivat ja sain nytkin (fer 23 tällä hetkellä tosiaan) kontrollin. Sovittiin 4kk päähän eli ei ollut kohdallani ongelmia saada lähetettä. Ilmeisen paljon riippuu lääkäristä, omani oli sitä mieltä, että 50:n kannattaa tähdätä. Hb normaali ja silti. Itse halusin juuri testata pelkän ruokavalion voimin, koska kiinnosti tietää paljonko nousee. Jonkin verranhan niitä sai syödä 😉 Mutta suolisto ei kyllä reagoinut kuten rautalisien kanssa valitettavasti käy, nyt nimittäin otin rinnalle yhden valmisteen ja heti huomaa eron. Tuo lettujen paistaminen vaan alkaa tympiä 😉 Kannattaa pysyä kuulolla, sillä täytyy varmaan kehitellä gluteeniton veripalttuohje myös. Siinä tulisi suhteessa enemmän verta ja voisi syödä siten harvemmin 😉 Yleensä se epämiellyttävin vaihe taitaa olla se taikinan sekoittelu. Eli kannattaa rohkeasti koittaa, itse olin myös epäluuloinen, mutta yllätyin kuinka miedolta maistuivat. Ja lapset rakastuivat 😀

      Liked by 1 henkilö

  2. Satu sanoo:

    Hei Hanna! Kiitos mielenkiintoisesta ferritiinipostauksesta! Osaatko sanoa onko vegaanin/vegetaristin mahdollista nostaa ferritiiniarvoja pelkän ruuan avulla ja jos kyllä, niin kuinka suuria määriä rautapitoisia kasviksia ym. pitäisi päivittäin syödä?

    Tykkää

    • Naprapaatin vaimo sanoo:

      Hei Satu! Finelin sivuilta pystyy kurkkaamaan, mitkä ruoka-aineet sisältävät eniten rautaa (valikosta saa rajattua erityisruokavalioksi myös vegaanin). Siellä kasviperäisistä ylimpänä pomppivat kuivattu basilika sekä norilevä. Kuivatussa basilikassa on 100g kohden n.90mg rautaa ja norissa taas 19,6. Ongelmana vain on, että kyseiset ovat aika kevyitä eli määrät nousevat todella suuriksi. Rauta-arvoja nostaessa kun päivittäisen saannin tulisi olla yli tuon suositellun 15mg. Eli jos rautaa tulee vain hitusen yli, pitenee luonnollisesti varastojen ”täyttymisaika” eli voi tulla useamman vuoden projektikin. Ottaen huomioon, että tuolla omalla ns. 70mg lisällä arvo nousi kuitenkin vain 11sta 23:n. Eli siihen 50:n menisi laskennallisesti samalla tahdilla aikaa jo 4kk veriletuillakin.

      En siis valitettavasti usko, että vegaani/vegetaristi saa nostettua ferritiiniarvoja pelkällä ruoalla. Tai ainakin ruokavalio vaatisi useamman raaka-aineen tarkkaa yhdistelyä (esim. kuivattu basilika, hampunsiemen, soijarouhe…) ja vuoden jopa 2. Ja epäilen, että kukaan pystyy sitoutumaan vastaavaan ruokavalioon niin pitkän aikaa. Ottaen myös huomioon, että kasviperäinen rauta imeytyy eläinperäistä huonommin. Jo pelkkä rauta-arvojen ”ylläpito” eli saantisuosituksen täyttäminen vaatii tarkempaa laskeskelua.

      Näen siis, että helpointa olisi lisä ja vaikka siihen rinnalle sitten noita rautapitoisia ruoka-aineita. Varmaan mielekkäintä kuitenkin, jotta syömisestä ei lähde ilo 😉 Siksi itsekin kokeilen tähän rinnalle rautalisää, vaikka tiedän elimistöni reagoivan. Varmaan kokeilen lomassa veripalttua tms. jolla saisi pienemmällä ruokamäärällä saman määrän rautaa.

      Tykkää

Vastaa käyttäjälle Naprapaatin vaimo Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s