Meinasin ottaa kaffen tämän kaveriksi, mutta enpä ottanut. Koska maksalaatikon syömisestä on vielä alle 2h aikaa ja kahvi blokkaa raudan imeytymistä. Ja maksalaatikko ei ole loppupeleissä edes kovin rautapitoista (2,9mg/100g). Maksa itsessään toki on rautapitoisempaa (7,2mg/100g). Mutta nämä veriletut sensijaan sisältävät n.4,4mg rautaa/1 pieni lettu. Koska veri. Se on hyvin rautapitoista (41,9mg/100g). Koska suurin osa elimistön raudasta on veressä.

Sen verran tämä projekti näkyy käytännön toimissa. Niitä listasin lisää myös loppuun, mutta lupailin teille pitkän ajatuspallottelun jälkeen myös tutkimuspainotteista asiaa ferritiinistä. Puhuttavaa tuntuu olevan sen verran paljon, ettei se yhteen postaukseen mahdu. Olen lukenut paljon erilaisia lähteitä ja luonut niistä oman käsitykseni asiasta. Koen kuitenkin yliopiston kasvattamalla lähdekriittisyydellä valikoineeni niistä luotettavimmat, joista olen tietoni ammentanut.

Aihe vaati kuitenkin myös pureskelua, koska suoraan sanoen pännii, että moni laittaa lusikkansa soppaan tutkimatta asiaa itse sen enempää. Kirjoittaa saman, minkä muut ovat jo kirjoittaneet. Vain koska muutkin ovat.

Kiitos myös teille pureskeluavusta! Instagram storiesin videoihin taisi olla helppo vastailla mielipiteitä ja saatiin oikeasti keskustelua aikaan.

Itseäni pännii ferritiinissä, että tämä yleinen hypetys on johtanut sekä siihen, että ilmeisesti osalla lääkäreistä on mennyt hermot jatkuviin kyselyihin (tai ovat yksilöinä vain eri mieltä ferritiiniarvoista) ja osa ylilääkäreistä on kuulopuheiden mukaan kieltänyt ferritiinimittaukset. Toisaalta taitaahan tämä ferritiinin mittaaminen olla nyt trendi hoitohenkilökunnan mielestä ja asia, joka selittää kaikki vaivat. Ikävästi sanottuna vähän samaan tapaan kuin gluteeniton oli. Kai me pystymme tämänkin puolen näkemään?

Ferritiini on yksi vaihtoehto oirekirjosta, mutta on myös muita vaihtoehtoja.

EN sano, etteikö raudanpuute olisi ongelma. Ehdottomasti on. En sano tätä 30 ferritiinillä tai 50 ferritiinillä (älkää näillä oirehtivat vielä loukkaantuko). Tiedän sen itse henkilökohtaisesti 11 ferritiinillä ja koko syksyn oirehdinnalla. Kun jatkat lukemista eteenpäin käsität mitä tarkoitan.

Tämä ”trendiksi” leimaaminen kuitenkin tarkoittaa, että kun testeihin ei pääse julkisella puolella (joskin minut laitettiin ja ihan pyytämättä), kaikki mittauttavat ferritiiniään muualla. Ja osa on toki nähnyt tässä loistavan mahdollisuuden myös tienata tarjoamalla ”pikapaketteja” ferritiinin mittaukseen. Bisnestähän tämäkin on. Eikä siinä sinänsä mitään, hyvä toki toisaalta että tarjoavat mahdollisuuksia. Tämä kuitenkin kannattaa myös tiedostaa.

Jos kuitenkin päättää ottaa tavallisesti lääkärin määräämiä testejä itse, tulee olla tietoinen myös niiden tulkinnasta ja monialaisuudesta. Osalla tähän varmasti riittävät taidot osalla ei. Itse haluan aina loppupeleissä lääkärin mielipiteen. Jos ei muuta, varmistamaan omat ajatukseni. Koska koen lääkärin katsovan asiaa kuitenkin laajemmasta perspektiivistä.

Jotkut ovat tämän ”trendin” seurauksena mittauttaneet vain ferritiini ja alkaneet sen jälkeen syödä rautalisää omatoimisesti korjatakseen alhaisen tason. Tai alettu säästää rautainfuusiota varten. Toki tässä on sekin puoli, että usein on pyydetty apua eikä ole saatu. Silloin on varmasti valmis koittamaan mitä tahansa, jotta olo kohentuisi. Laittamaan kaiken uuden oljenkorren varaan. Koska testaamistahan osa diagnostiikastakin on. Lähteekö vatsaoireet FODMAPit karsimalla jne. Silti lääkäri sulkee aina pois testein myös muita sairauksia.

Tässä omatoimisessa testaamisessa tulee siis pari vaarallistakin ongelmaa.

Kuten olen yrittänyt paukuttaa sekä täällä että somessa –ferritiini ei ole täysin yksinkertainen ja yksiselitteinen juttu. Sitä on yksinkertaistettu joissakin teksteissä liikaa. Moni asia vaikuttaa toisiinsa ja siksi on vaarallista toimia vain ferritiinin varassa. Väsymys ei aina johdu ferritiinistä. Ihon kuivuminen ei aina johdu ferritiinistä. Ne ei välttämättä johdu edes ulkoisista tekijöistä (lapset, kylmä ilma) vaan myös omasta toiminnasta (liian myöhään nukkumaan, ei rasvata ihoa). Yksilövastuuta ei pidä unohtaa. Rautalisä ei korvaa sitä, jos mennään liian myöhään nukkumaan.

Kuitenkin jos ferritiini on alhainen (ja mitä tämä tarkoittaa? Se ei ole ihan yksioikoista), on tärkeää mitata myös muita arvoja -ei tuijottaa pelkkää ferritiiniä. Ei aloittaa itse rautaa ensin, ei vaikka kuinka kuuluisi riskiryhmään (hedelmällisessä iässä oleva, raskaana, synnyttänyt, imettävä jne.). Se mitä tarkoittaa alhainen ferritiini, ei olekaan ihan… No yksinkertaista. Palaan viiterajoihin myöhemmin.

Testata kannattaa ainakin näin lukemani perusteella: B12 -taso, folaatti, tulehdusarvot, kilpirauhasarvot, keliakia. Myös perusverenkuva (mm. punasolujen määrä ja koko) ja transferritiini kertovat enemmän kuin pelkkä ferritiini. Ja näistä päätää ja näitä tulkitsee aina lopulta lääkäri. Jokainen osannee katsoa ovatko arvot viiterajoissa, mutta kun sekään ei riitä.

Toki pelkkää yksityislabrassa tehtyä ferritiinimittausta voi käyttää ponnahduslautana lääkärin luokse, mutta ”riskinä” on, että jos taso on viitearvojen sisällä (15-150 µg/l ), ei kaikki lääkärit ota asiaa tosissaan (edelleen, jokainen meistä on yksilö ja mielipiteemme asioista vaihtelee). Ja tämä on tietenkin todella sääli, jos osa lääkäreistä ei pidä tietojaan ajantasalla ja lue aktiivisesti omasta kannastaan eroaviakin julkaisuja.

Tämän sanottuani pohdin, käynkö mittauttamassa ferritiinin lapsiltani labrassa, koska hb arvot olivat hyvät, MUTTA väkisinkin häiritsee voiko toisella todettu hento sivuääni johtua rautavarastojen tyhjyydestä. Enkä tämän lukemani perusteella ole valmis ottamaan sitä riskiä, että se jäisi hoitamatta. Hoitohenkilöstö arvioi julkisella puolella tilanteen eritavalla ja hb:n ollessa hyvä, ei muuta testattu. Joskaan emme saaneet edes soittoaikaa lääkärille -en ehkä vaatinut tätä myöskään tarpeeksi jämäkästi. Eli tiedän myös tämän puolen, kun huoleen ei vastata.

Raudanpuuteanemian synty

Miten se anemia siis kehittyy?

Elimistön kokonaisrautamäärä on Potilaan lääkärilehden julkaisun mukaan 35–50 mg/ kg. Naisilla arvo on n.2,3g ja miehillä n.3,8g. Suurin osa raudasta on hemoglobiinissa (+ myoglobiinissa ja eräissä entsyymeissä), loput varastoissa. Ravinnosta rauta imeytyy pääasiassa ohutsuolen alkuosassa ja päivittäinen raudantarve puolestaan on noin 25 mg.

Elimistössä suurin osa raudasta on peräisin elimistöstä kierrätetystä raudasta (vanhat punasolut). Rauta-aineenvaihdunnassa keskeistä on myös maksan hepsidiini hormoni, joka säätelee sekä raudan imeytymistä että kierrätystä.

”Hepsidiini ikään kuin sulkee ”rautaportit” ja estää raudan imeytymistä suolesta ja raudan vapautumista makrofageista. Tällä mekanismilla syntyy kroonisen taudin anemia, jota myös tulehdusanemiaksi kutsutaan.”

Sinisalo & Collin

.

Se miksi esim. kuukautisvuodon yhteydessä saatetaan menettää paljonkin rautaa, johtuu siitä että 1 ml verta sisältää 0,5 mg rautaa. Runsaissa kuukautisissa vuoto on määrältään runsaampaa kuin 80 ml (0,8 dl). Tätä on helpompaa arvioida esim. kuukuppia käyttämällä ja tyhjennyskertoja laskemalla (1 koon kuppi n.25ml ja 2 koon n.30ml).

Kannattaa kuitenkin huomioida, että myös jo muutaman millilitran vuoto vuorokaudessa (esim. suolistovuoto) voi johtaa negatiiviseen rautatasapainoon ajan kuluessa.

Itse raudanpuutteessa käytetään ensin rautavarastot (maksa, perna ja luuydin) ja tästä seuraa plasman ferritiinipitoisuuden (P-Ferrit) pieneneminen. Tämän jälkeen myös plasman rautapitoisuus (fP-Fe) alkaa pienentyä ja mm. raudan kuljettajaproteiini transferriinin (P -TfR) määrä lisääntyä. Vasta sitten hemoglobiinitaso (Hb) laskee. Eli hemoglobiini reagoi VASTA kun rautavarastot ovat ehtyneet. Jälleen lähteenä Potilaan lääkärilehti, mutta mainittu toki myös muissa.

Tässä raudanpuutetilassa hepsidiinin tuotanto maksassa vähenee ja se johtaa rautaporttien avautumiseen (hepsidiini ikäänkuin luovuttaa tiukan otteensa lukon avaimesta) ja raudan imeytymisen ja hyväksikäytön lisääntymiseen. Elimistö siis pyrkii ottamaan kaiken raudan minkä saa. Tässä kohtaa myös muiden raskasmetallien sisäänotto tehostuu, siksi ruokavalioon kannattaa muutenkin kiinnittää huomiota. Eli ei ehkä sitä maksaa joka aterialla.

.

Ferritiini

Ferritiinin viitearvot olinkin linkittänyt jo tähän edelliseen postaukseen: Ensiajatuksia ferritiinistä ja gluteenittomat sekä maidottomat veriletut . Viitearvot on hyvin selitetty jo vuoden 1998 Duodecim -julkaisussa:

”Ferritiinitutkimuksista tehdyn meta-analyysin perusteella on arvioitu, että ferritiini-pitoisuus alle 15 ug/l varmistaa anemiapotilaalla raudanpuuteanemian, ja kun arvo on yli 100 ug/l, se sulkee pois raudanpuutteen mahdollisuuden (Guyatt ym. 1992).

Näiden arvojen väliin jää siten merkittävä joukko potilaita, joilla raudanpuutteen diagnoosia ei voida varmistaa tai sulkea pois ferritiinipitoisuuden perusteella.”

Rajamäki & Punnonen

Ongelmallista viitearvoista ylipäätään tekee, että osa oirehtii alemmilla ja osa vielä ylemmilläkin arvoilla. Yksilöllisyys siis painaa. Viitearvoista tulee myös muistaa, ettei niissä jaotella naisia ikäryhmiin, vaan kaikki yli 16v. kuuluvat samaan ryhmään. Siksi myös viitearvot ovat laajat.

Jos ferritiini siis mitataan yksinään ja rautalisä aloitetaan ominpäin ja rauta-arvot kohentuvat, voi todellinen syy jäädä piiloon pitkäksikin aikaa. Eli käytännössä hoidetaan vain oireita eikä syytä. Siksi näiden pitäisi aina mennä lääkärin kautta, joka tarkastelee kokonaisuutta. Ferritiinimittaus voi toki toimia ponnahduslautana lääkärin luokse -tämä onkin asia erikseen.

Kaiken lukemani pohjalta olen vakuuttunut, että alhainen ferritiinitaso pitää hoitaa ja olen vakuuttunut, että on yksilöitä, jotka syövät masennukseen ja kilpirauhasen toimintaan lääkettä, vaikka taustalla ovat ferritiinitasot. Ja tämä on vain maallikkomielipiteeni.

Ferritiiniarvojen puolesta alan jopa kallistua minimin olevan ainakin ”riskiryhmäläisillä” alkuun kovalta kuulostanut 50. Tässä on helppo olla myös oman lääkärini kannalla, ferritiinillä 50 ei MINUN labratuloksilla pitäisi kyllä oirehtia. Nähtäväksi jää, saadaanko ferritiinini niin ylös.

Varmasti siis vaihtelua on eli tulee olemaan yksilöitä, joilla ferritiinin tulee olla korkeampi ja yksilöitä, joille riittää matalampi taso. Yksilöitä jotka eivät saa ferritiiniään nostettua 50:n. 15 kuulostaa kuitenkin mielestäni hyvin hyvin matalalta arvolta, koska kyseessä on käytännössä ”puskuri” veressä olevalle raudalle. Mitä jos verta tai rautaa menetetäänkin jostain syystä yhtäkkiä paljon? Raskaus-, synnytys- ja imetysajallekin pitäisi lähteä varastot runsaina.

.

Rautaa suoneen?

Oman ferritiinini ollessa 11 ja diagnoosina raudanpuute (E61.1), terveyskeskuslääkäri olisi IBS:n vuoksi laittanut minut jo nyt ottamaan rautaa suonensisäisesti. En tiedä olisiko tämä loppuun asti onnistunut näin, kun sen jälkeen kuulin neuvola th:lta ettei sairaala ota vastaan jos hemoglobiinikin ei ole alhaalla. Jälleen kuulopuhe, jonka oikeellisuudesta en tiedä. Rautainfuusio ei ole tosiaan kovinkaan halpa toimenpide -annoksesta riippuen ilm. 300-600€.

Toistaiseksi sovimme kuitenkin oman lääkärini kanssa 1kk kestävän seurannan, koska en kevyin perustein lähtisi ottamaan rautaa suonensisäisestikään. Kuulostaa hurjalta ladata suurissa määrin myrkyllistäkin rautaa suoraan suoneen, VAIKKA ymmärrän prosessin olevan mahdollisimman turvallinen. Mutta mielestäni ei myöskään ensimmäinen keino tasojen nostamiseksi.

Suhtaudun skeptisesti muutamaan asiaan:

• kuinka paljon raudasta imeytyy
• kuinka kauan ferritiinivarasto pysyy ylhäällä -etenkin tason ylläpitoon täytyy kiinnittää huomiota ruokavaliolla
• kuinka turvallista rauta-annos suonensisäisesti on

Infuusio nimittäin voi aiheuttaa nivaskan erilaisia oireita ja suonensisäistä rautavalmistetta saa ainakin Ovumian mukaan antaa vain elvytysvalmiudessa. Vaikka ilmeisen harva saa suurempia oireita ja rautainfuusio on yleensä hyvin siedetty.

Toisaalta koen kohdallani, että 1kk seurantajakso on lyhyt ja turvallinen aika, mutta sen aikana on kuitenkin mahdollista nähdä suunta. Jos ferritiini ei nouse juurikaan, pitää miettiä mitä tehdään. Toisaalta elättelen kaikkivoipuustoiveita siitä, että saan nostettua rauta-arvon 1kk tehoruokakuurilla. Ja kuurina sitä todellakin pidän, sen jälkeen on pakko tasoittaa ruoasta saatavan raudan määrää.

Kieltämättä en voi kuitenkaan olla pohtimatta, olisiko suonensisäiseen rautavalmisteeseen pitänyt jo suostua. Suun kautta nautittu rautalääkitys valitettavasti sekoittaa elimistöäni sen verran (IBS), että epäilen kuinka paljon sen ärryttämästä suolistosta enää imeytyisi. Kun ilmeisesti lisästä huolimatta ei ole raskausaikanakaan imeytynyt riittävästi. Toisaalta jouduin käyttämään hyvin maltillisia määriä.

.

Loppuun ja toimet raudan nostamiseksi

Kokonaisuudessaan on todella surullista, että niin monet huikkasivat saaneensa masennusdiagnoosin ja vasta myöhemmin alhainen ferritiiniarvo todettiin. Ja huomattiin olon kohentuvan niinkin yksinkertaisen, kuin rautakuurin avulla. Mietin kuinka monta äiti synnytyksen jälkeen olisi säästynyt masennusdiagnoosilta pelkän ferritiinimittauksen ja rautalääkityksen avulla?

Mietin myös, liittyvätkö lisääntyneet lasten erityistarpeet ja oppimisvaikeudet jne. tähän alhaiseen ferritiiniin vai onko kyse vain diagnostiikan lisääntymisestä. Vai ehkä molemmista? Mene ja tiedä, heitän vain ajatuksen sen perusteella, että rauta vaikuttaa esim. älylliseen kehitykseen.

Kuitenkin jälleen nämä taitavat olla myös monien asioiden summia ja tämä on vain pohdintaa. Ja haluan vielä muistuttaa, että rautaakin voi saada liikaa ja liian korkea ferritiinitaso on myös aina syy lisätutkimuksille. Merkki vakavastakin terveystilanteesta. 

.

Jokatapauksessa se mitä olen tehnyt ja aion ensimmäiseksi tehdä rautavarastojen kartuttamiseksi:

1. Imetys lopetettu -kuluttaa rautavarastoja entisestään (olimme jo muutenkin lopettelemassa yöheräilyjen vuoksi eli en juurikaan enää imettänyt).
2. Punainen liha on otettu tiuhemmin ruokavalioon luomua suosien -syön päivittäin, jopa pari kertaa päivässä nyt alkuun ainakin.
3. Maksaa syödään pari krt kuukaudessa, joskin maksalaatikkoa voi syödä useammin (raudanpuute lisää myös raskasmetallien imeytymistä, joten niitä keräävällä maksalla en pääasiassa lisäisi raudansaantia -maksa sisältää myös paljon A-vitamiinia, joskin kyseinen myös on tärkeää normaalille rauta-aineenvaihdunnalle)
4. A-vitamiinia voi nauttia ruoasta esim. ruusunmarjasose. Purkista en lähtisi ottamaan ellei todettua puutosta (A-vitamiini kertyy elimistöön rasvaliukoisena)
5. Veriruoat osaksi meidän perheen arkiruokailuja (4krt/kk). Vielä auki, mistä saa luomulaatuisia (vinkkejä?). Verilettuja pyrin ITSE syömään ensimmäisen kk päivittäin tai lähes päivittäin. En usko aiheuttavani 1kk aikana itselleni mitään massiivista negatiivista tällä.
6. Rautapitoisen ruoan ajoittaminen karenssiajan päähän raudan imeytymiseen vaikuttavista (maitotuotteet, kahvi, suklaa, tee, pähkinät, soija…)
7. Rautapitoisten ruokien jälkkäriksi AINA sitrushedelmiä (C-vitamiini tehostaa imeytymistä). Ei yhtä vaan kolmisen sitrushedelmää päivässä.
8. Ei-hemiraudan eli kasviperäisen raudan maksimointi -viherjauheet, tummat lehtivihreät. Näissä myös folaattia (foolihappo) joka tehostaa myös imeytymistä. Vihersmoothiessa alas kätevästi.
9. Foolihappoa purkista (söin purkista jo ennen diagnoosia eli turha testata)
10. D-vitamiinia purkista (tämä olikin jo matkassa)

En tiedä onko näistä mitään hyötyä. Se nähdään vasta 1kk päästä. 1kk on mitä todennäköisemmin ainakin aivan liian lyhyt aika varastojen kartuttamiseen, joten mielenkiinnolla odotan kontrollia.

Loppuun haluan vielä sanoa, vaikka lääkärien kannat vaihtelevat ja julkista puolta parjataan tässä asiassa, myös julkiselta puolelta on mahdollista saada apua. Emme voi lakata luottamasta lääkäreihin, jotka ovat opiskelleet meitä enemmän ja tarkastelevat asioita kokonaisuutena. Ei vain yhtä asiaa opiskelleena maallikkona. Mutta apua kannattaa hakea.

.

Sinua saattavat myös kiinnostaa:

• Ensiajatuksia ferritiinistä ja gluteenittomat ja maidottomat veriletut
• Kun väsymys ei ollutkaan vain väsymystä
• Osa 1: AIP eli autoimmune protocol -autoimmuunisairauksien synty
• Osa 2: AIP -ruokavalio eli autoimmuunipaleo
• Tulehdusta laskeva ruokavalio -endometrioosi, autoimmuunisairaudet ja kansantaudit

Lähteet:

Sinisalo, M. & Collin, P. (2016). Raudanpuuteanemian syyt ja diagnostiikka.

Salonen, J. (2018). Duodecim. Raudanpuuteanemia.

Salonen, J. (2017). Duodecim. Anemia (alhainen hemoglobiini).