Ensiajatuksia ferritiinistä ja gluteenittomat sekä maidottomat veriletut

Ferritiinistä on puhuttu viime vuosina paljon. Niin paljon, että osa hoitavista tahoista on nimennyt ferritiinin muoti-ilmiöksi. Mikä tavallaan kuvastaa sinänsä mälsää suhtautumistapaa vakavaan asiaan, tavallaan alan kuitenkin myös ymmärtää sitä ajatusmallia. Ferritiinikeskustelu on aika tunnerikasta ja värittynyttä. Ja toisaalta liian yksinkertaistavaa (ferritiini ei oikeasti ole yksioikoinen asia).

Instagramin storiesin puolella olen jutellut näitä ensiajatuksia (löytyvät kiinnitettyinä Ferritiini kuvakkeen alta), mutta nyt päädyin myös kirjoittamaan niistä.

Ferritiinin mittausta vai ei?

Erikoista on, etteivät jotkut hoitavat tahot tunnu olevan valmiita selvittämään tekijää, jolla ehkä pystyttäisiin karsimaan esim. masennuksen hoitoon meneviä kuluja. Tai parantamaan kotona väsyvien äitien oloa. Ennaltaehkäisemään ja puuttumaan ajoissa, jolloin myöskään hoito ei söisi määrärahoja niin paljon.

Näen kuitenkin iloisesti myös muutosta lääkäreiden asenteissa, moni on alkanut itse puhua asiasta. Toisaalta en näe enää itsekään ferritiiniä niin yksioikoisesti ja kyseenalaistan osan lukemistani ”ei tieteeseen pohjautuvista” teksteistä. Tämä on pakko sanoa ääneen, vaikka se valtavirrasta ehkä poikkeaakin.

Kun monet bloggarit kirjoittivat ferritiinistä, en itse viitsinyt ottaa osaa keskusteluun. Ennenkuin se osui omalle kohdalleni maahan lyövänä väsymysjaksona, jonka syy ei ollut selvillä tuolloin. Kyseisestä kirjoitin täällä otsikolla ”Kun väsymys ei ollutkaan vain väsymystä”. Ja se kiinnosti teitä hyvin paljon. Selvästi edelleen on tarve tälle keskustelulle, vaikka toisin alunperin ajattelin.

Ferritiinini mitattiin siis alkuvuodesta ja arvoksi nasahti 11. Joka on virallistenkin viitearvojenkin mukaan selvä merkki anemiasta. Hemoglobiinini oli 131. Eli viitearvojen sisällä. Ja itseasiassa noussut syksystä (toki voi selittyä esim. nestetasapainolla).

Teidän kommenttien perusteella ferritiini on monella myös paljon alhaisempi kuin tämä, osalla taas on oirehdintaa, vaikka arvo on lähempänä tai yli 20. Toisaalta koen oman oloni parantuneet huimasti syksystä. Joten ihminen lienee edelleen myös kokonaisuus 😉 Ja lienemme kaikki myös yksilöitä -osa kokee asiat vahvemmin kuin toiset.

Lista mahdollisista anemian oireista on pitkä ja lopulta aika ympäripyöreä. Yksinään ne eivät kerro mitään ja ne on helposti selitettävissä myös muilla tekijöillä, kuten stressillä, hormonitoiminnan muutoksilla (esim. raskausajan jälkeen), talvipakkasilla, yövalvomisilla (heräilevät lapset!) jne. Listaan kuuluvat esimerkiksi:

väsymys
kalpeus
päänsärky tai migreeni
korvien humina
palan tunne kurkussa
aiempaa herkempi hengästyminen
sydämen sykkeen nousu
huonompi palautuminen
hiustenlähtö
suupielten halkeilu
ihon kuivuminen
raajojen kylmyys ja palelu

Neuvolan papereita katsoessani lokakuun alussa lukee sekä omissa että lapsen tiedoissa (lainaus suora kirj.virheineen): ”Äidin aika väsynyt, mutta jaksaa vielä, ei halua perhetyötä ainakin tällä hetkellä.” ja ”Käynyt tyttären 1,5v tarkastuksessa, kysyy voiko hänen Hb tarkistaa. Hb 126” (Sivuhuomautan th:mme vaihtuneen tämän jälkeen).

Ja sillä se kuitattiin. Hemoglobiini viitearvojen sisällä, joten kaikki kunnossa. Vaikka kynnys väsymyksestä kysymiseen, rauta-arvoista varovaisesti tiedusteluun, oli ylitetty ja jos joku olisi kysynyt, suurin osa edellisen listauksen oireista täyttyi tuolloin.

Ferritiinistä en edes kysynyt hb:n ollessa normaali, koska tiesin ettei lähete onnistu neuvolan th:n kautta. Vaikka olisi pitänyt kysyä. Se kun nakutti takaraivossa. Silti hävetti. Hävetti kysyä ”muotitestiä” ja leimautua turhan aktiiviseksi oman kehon seuraajaksi. Ja tästä mainitsi myös yksi teistä. Todella todella surullista, että tähän on menty. Apua ei uskalleta pyytää, koska pelätään täystorjuntaa.

Mikä ferritiini?

Ferritiiniarvo kertoo siis elimistöön varastoituneen raudan määrästä. Useimmiten tutkitaan hemoglobiiniarvoa, joka sinänsä on huono mittari, koska se paljastaa anemian vasta pidemmän ajan kuluttua. Ja kuten omassa tapauksessani, ei paljastanut. Ja pahoin pelkään ferritiinin olleen matalemmalla syksyllä, koska hemoglobiini on noussut siitä. Joskin hyvin maltillisesti (toisaalta mitään toimiakaan en ollut tehnyt sen nostamiseksi). Se jää nyt arvailun varaan.

Ferritiiniarvojen suositukset ovat Suomessa WHO:n mukaiset (taulukko HUSLAB)

Pojat, 0-6 kk	6 – 410	µg/l
Tytöt, 0-1 kk	6 – 515	µg/l
Tytöt, 1-6 kk	6 – 340	µg/l
Pojat, 7-12 KK	6 – 80	µg/l
Tytöt, 7-12 kk	6 – 45	µg/l
Kaikki, 1-5 v	6 – 60	µg/l
Pojat, 6-17 v	6 – 320	µg/l
Tytöt, 6-17 v	6 – 70	µg/l
Miehet, 18 v täyttäneet	20 – 195	µg/l
Naiset, 18 v täyttäneet	15 – 125	µg/l

Monessa artikkelissa kuitenkin nousee esille luku 30. Tai jopa sitä suurempi arvo. Itse en oikein vielä tiedä mitä pidän normaalina. Koen ainakin, että vaihtelua tulee luonnostaan. Vertasin tätä instagramissa kaupassa käyntiin. Ferritiini on ns. ruokakaappi ja hemoglobiini ruokapöydässä oleva ruoka. Ruokakaapista riittää ruokaa pöytään, jos kaappia täytetään. Jos yllättäen 100 henkilöä tulee kylään syömään, loppuu ruoka kaapista äkkiä. Näiden 100 henkilön voi ajatella olevan esim. raskaus, synnytys ja pitkä imetys. Ja ehkä runsas vuoto. Koska kukaan ei varautunut KÄYTÄNNÖN TOIMILLA vieraisiin. Ei ostanut ruokaa (rautaa) kaappiin varmuuden vuoksi.

Ferritiinin arvon määritys ei kuitenkaan ole autuaaksi tekevä tutkimus, sillä esim. tulehdussairauksien yhteydessä ferritiiniarvo saattaa olla korkea, VAIKKA yksilö kärsisikin raudanpuutteesta. Tällöin riittävä ferritiiniarvo on yli 100 µg/l. Tulkinta ei siis ole yksioikoista ja sen pitäisi aina olla kokonaisvaltaista. Emme siis voi täysin ohittaa lääkärienkään kantaa asiaan, toki koulukuntia tulee varmasti tässäkin asiassa olemaan. Harvoin meistä kukaan on täysin yksimielinen kenenkään toisen kanssa ja hyvä niin. Koen kriittisen keskustelun äärettömän hedelmälliseksi.

Toisaalta myöskään pelkän alhaisen ferritiinin määrittäminen ei riitä, vaan pitää pohtia miksi ferritiiniarvo on alhainen. Vuotaako kenties suolisto verta? Onko diagnosoimaton keliakia? Miten samalla tavalla oirehtivan kilpirauhasen toiminta? Vai onko kyseessä runsas gynekologinen vuoto? Raskaudet ja synnytykset ja imetykset kuluttavat myös rautavarastoja (joka tekee ferritiinistä EHDOTTOMASTI myös neuvoloiden asian, tätä tuskin voi kukaan kieltää).

Pahimmillaan alhainen ferritiiniarvo voi olla merkki suolistosyövästä, joskin tämä on lähinnä ikääntyneillä yleinen syy alhaiseen ferritiiniarvoon. Niinikään myös korkea ferritiinitaso merkitsee ongelmia eli enempi ei ole parempi. Kohtuus ja kultainen keskitie jälleen.

”Nuorista naisista noin kymmenen prosenttia kärsii raudanpuuteanemiasta, ja kaikista naisista noin joka kolmas on jossakin elämänsä vaiheessa aneeminen.”
Helsingin Sanomat

Helsingin Sanomissa sanotaan myös tyypillisen anemiasta kärsivän olevan runsaista kuukautisista kärsivä, punaista lihaa karttava nainen. (I rase my hand!) Kun päälle lisätään vielä muutama raskaus ja pitkät imetysajat, en ihmettele enää omia ferritiiniarvojani. Ihmettelen kuinka en itse tajunnut.

Toisaalta mietin myös paljonkohan ferritiinit ovat keskimäärin juuri synnyttäneellä naisella. Eli pakostikin pyörittelen mielessäni ajatusta siitä, millainen vaihtelu on normaalia? Lapsivuodeaikaan on ollut syynsä. Turvata myös äidin palautuminen. Veikkaan että aika harvat yltävät optimaaliseksi väitettyyn 30:n. Toisaalta en tiedä uskaltaisinko itse hankkia lapsia hyvin alhaisellakaan rautavarastolla, sillä mieleen hiipii pelko -mitä jos joku asia menee pieleen esim. synnytyksessä? Mutta missä menee raja?

Mielenkiintoista on myös, että eläimet syövät usein istukkansa ja kyseinen oli ihmistenkin keskuudessa ”trendi” muutama vuosi takaperin. BBC:kin on kirjoittanut aihetta valottavan jutun Why do people eat placenta? ja keskeiseksi näyttää nousevan toive masennuksen ehkäisystä. Tyhjästä temmattua tähän ferritiinikeskusteluun?

Kaivelin asiaa lisää ja löysin nopeasti myös viittauksia muinaiskulttuurien uskontoihin. Joissa oli tyypillistä syödä istukka synnytyksen jälkeen. Toki miehetkin ovat istukoita syöneet, mutta ehkä haluaisin heittää ajatuksen ilmoille siitä, että istukan syömisellä todella olisi ollut fysiologinen tehtävä. Toisaalta istukka menee helposti myös pilalle ja suhtaudun hieman skeptisesti trendinä olleeseen tapaan kuivattaa istukka kapseleiksi. Saati syödä se. MUTTA.

Tuntuu hassulta (jälleen) että väheksymme niin vuosisatoja kestänyttä luontaislääketiedettä ja näitä uskontojen tapoja. Voisimme oppia niistä hyvinkin paljon. Koska esim. Kosher -säädöksissäkin on ollut oikeastikin pohjaa. Jos maitotuotteita ja lihaa on yhdistetty, on ruoka pilaantunut nopeammin (ja hei toisaalta kalsium häiritsee myös raudan imeytymistä). Näiden erossa pitäminen ei siis ole ollut vain tuulesta temmattu päätös.

Ja ei, EN tarkoita, että nyt kaikkien pitäisi alkaa syödä istukkaa tai noudattaa Kosher säädöksiä. Sensijaan naisten ehkä pitäisi kiinnittää huomiota rautapitoiseen ruokavalioon raskausaikana ja synnytyksen jälkeen sekä imetysaikana JA jos kuukautiset ovat runsaat. Ja tämän viimeistään pitäisi vahvistaa, että syömme tällä hetkellä liian yksipuolisesti ja etenkin lihoja. Sisäelimet ja veri takaisin ruoanvalmistukseen siis! Sekin on ekologista. Käyttää koko eläin. Lisäksi pitäisi välttää raudan imeytymiseen vaikuttavia aineita ainakin 2h säteellä. Ja vastavuoroisesti nauttia imeytymistä tehostavaa, C-vitamiinia sisältävää ruokaa.

Hedelmällisyyden osalta taas kyseenalaistan, että ferritiinin pitäisi olla jossain tietyssä lukumäärässä, KOSKA lisääntyminen on biologisesti perustehtäviä ja monessa aliravitussa maassa lisäännytään. Toki sikiön terveys ja äidin terveys jne. ovat kaikki myös osittain käsikädessä rauta-arvojen kanssa ja kaiken järjen mukaan raskautta suunnittelevan olisi hyvä varautua rauta-arvojen laskuun eli kartuttaa varastot hyviksi (täyttää se ruokakaappi). Jälleen varmasti yksilöllistä vaihteluakin on eli osa herkempiä kuin toiset. Osa taas tulee toisia helpommin raskaaksi. Ferritiini tuskin kuitenkaan on ainoa tässäkään asiassa, vaikka kiva olisi niin ajatella.

Liputan siis vakavasti luomulihan ja sisäelinten sekä veren syömisen puolesta ns. riskiryhmillä. Luomulihasta puhuinkin jo aiemmin Tulehduksen vastaisesta ruokavaliosta –kirjoittaessani. Vapaana juosseen biisoninliha ei nimittäin näyttänyt nostavan tulehdusarvoja tavanomaisen lihan tavoin. Ja ei sitä lihaakaan tarvitse ahmia, kun sen hemirauta on hyvin imeytyvää. Ja sitrushedelmä rautapitoisen aterian yhteydessä tehostaa imeytymistä entisestään (C-vitamiini).

Lopulta kuitenkin vain hyvin harvoin alhainen ferritiiniarvo johtuu PELKÄSTÄÄN ruokavaliotekijöistä. En kuitenkaan purematta hyväksy, ettei ferritiiniarvoja voisi ruokavaliolla nostaa. Omakohtaisesti olen kylläkin huomannut ettei kasvisten ei-hemirauta vain nosta arvojani juurikaan. Ja me syömme paljon tummia lehtivihreitä ja marjoja. Toisaalta oman IBS:n takia jonkinasteisia imeytymishäiriöitäkin lienee ainakin satunnaisesti eli tämäkin vaikuttanee.

Tuntuu myös, että nykyisin vallitsee vahva ”korjauskulttuuri”. Jonka vuoksi myös kyseenalaistan tarvitseeko kaikkien veriarvojen olla aina täydelliset? Voimmeko hyväksyä pientä, luonnollista vaihtelua? Voisiko ferritiini vaihdella luonnollisesti raskauksien ja imetysten seurauksena vai tuleeko se ehdottomasti korjata ulkopuolisella valmisteella? Toki raskaudesta sekä synnytyksestä palautumisen JA sikiön kehityksen kannalta on järjettömän tärkeää, että ravintoaineita on riittävästi tarjolla. Kysynkin mikä on tarpeeksi?

Raskausaikana myös ravintoaineiden imeytyminen tehostuu, kun suoliston toiminta hidastuu. Fysiologinen varmistus sikiön hyväksi. Elimistö on viisas tältä osin. Joskin sijaiskärsijäksi jää odottava ja imettävä äiti. Joka mahdollisesti uupuu väsymyksen paineen alla vauvavuoden aikana. Väsymykseen, joka kuitataan vauvavuoteen kuuluvana. Tämä on surullista.

Oma mutuni viestittää, että minun tulisi vain antaa kehon palautua luonnollisesti ja tukea prosessia rautapitoisella ruokavaliolla. Ehkä osittain, koska väsymyksen tunne on väistynyt. Epäilen siis hyvin vahvasti, että olen jo itse palautumispolulla ja yritän luottaa omaan kehooni.

Epäilen, että ferritiini oli alhaisempi syksyllä kuin nykyinen 11. Tämän vahvan tunteen vuoksi en lähtisi ottamaan itse suonensisäistä rautalisää vaan jättäisin sen harkinnanvaraisesti lääkärin päätettäväksi. En siis itse kävisi yksityisellä nappaamassa tippapulloa käteen. Toisaalta saatan toki joutua vielä myöntymään lisän käyttöön, joskin toivottavasti en infuusioon.

Verilettuja sen olla pitää? 😉

Nyt siis rautavarastojen täyttämisyritystä ruokavaliolla, joten jaan teidän kanssa gluteenittomien ja maidottomien verilettujen ohjeen. Tein ensimmäistä kertaa (Oikeasti? Kotitalousopettaja?) ja lapset rakastuivat näihin! Itseasiassa taistelivat, kumpi saa syödä enemmän.

Hyvin usea alle 2v muuten kärsii muuten myös anemiasta. Eli veriletut tekevät hyvää myös lapsille -turvallisesti. Nämä kannattaa syödä puolukoiden kanssa ja huuhtoa alas tuorepuristetulla appelsiinimehulla -maksimoidaan imeytyminen 😉

Ja hei, sattumaako, että rautapitoiset veri- ja pinaattiletut tarjotaan usein C-vitamiinia sisältävien puolukoiden kanssa? Mene ja tiedä, mutta älkää sitä maitoa ainakaan juoko samalla 😉

Gluteenittomat ja maidottomat veriletut (n.50kpl pieniä)

5dl verta (usein kaupan pakasteessa pullossa)
5dl vettä
2dl tattarijauhoja
1dl teffjauhoja
2 kananmunaa
1/2tl merisuolaa

Sulata veri (huoneenlämmössä, jääkaapissa tai laita lämpimään vesihauteeseen -huom. ei kiehuvaa vettä!)
Sekoita veri ja vesi sekä kananmunat keskenään.
Lisää joukkoon tattari- ja teffjauhot sekä suola. Sekoita hyvin.
Paista kuumalla lettupannulla letuiksi.

Vakuutan, yllätyin itsekin positiivisesti. Eihän ne maistuneetkaan niin verisiltä kuin muistin!

Ferritiiniin palaan vielä asiapostauksen muodossa, mutta ensin kartutan vielä omia ajatuksia ja luen tutkimuksia. Siihen saakka vielä muutama mielenkiintoinen postaus aiheesta muualta: