Miksi en suostu punnitsemaan valmennettaviani viikon välein? Perusteluita sille, miksi vaa´an tuijottamisen ei pitäisi olla pääasia

 

Kirjoittelin muutama päivä sitten yhdelle valmennusta kyselleelle pitkät perustelut mielipiteeni tueksi. Nimittäin sille, miksi en suostu punnitsemaan valmennettaviani viikottain.

Tiedän käsitystemme eronneen hänen kanssaan jo siltä osin, että hän toivoi punnitusta ”vain” kerran viikossa. Sekin on kuitenkin mielestäni liikaa ja heräsin siihen todellisuuteen, että osa teistäkin varmasti seuraa painoaan tiuhaan.

Se on ymmärrettävää, sillä meidät on aika vahvasti opetettu siihen. Vaaka onkin helppo, lukua näyttävä tapa seurata painonmuutoksia. Ja se on YHTENÄ keinona hyvä tapa seurata esim. painonpudotusprosessin etenemistä. Tai pitää huolta, ettei paino yhtäkkiä olekin noussut 15 kiloa.

leimallavihersmoothiekirja-0998.jpg

Ongelmallisen siitä kuitenkin tekee muutama seikka:

  1. Vaaka mittaa painoa
    Se ei siis erottele lihas- ja rasvakudoksen määriä. Lihas puolestaan painaa rasvakudosta enemmän. Usein painonpudotuksen yhteydessä, myös liikunnan määrää lisätään ja ehkä aloitetaan jopa salilla harjoittelu. Tällöin etenkin alkuvaiheessa lihasmassa saattaa lisääntyä suhteellisen helpostikin, kun lihakset saavat uudenlaisia ärsykkeitä. Tämä ei tarkoita, että muututtaisiin yhtäkkiä lihaskimpuiksi vaan sitä, että esim. vyötärönympärysmitta saattaa pienentyä VAIKKA paino ei putoaisi yhtään. (Edelleen, koska se lihaskudos painaa enemmän kuin rasvakudos.) Hitaalla painon pudotuksella pyritäänkin juuri varmistamaan, että suurin osa pudotettavasta painosta olisi nimenomaan rasvaa.
  2. Kehon nestetasapaino vaihtelee
    Esim. aamupaino eroaa iltapainosta, jo nesteidenkin kertymisen puolesta. Jos taas elimistösi glykogeenivarastot (hiilihydraattivarastot) ovat täynnä, on elimistössäsi myös enemmän nesteitä ja siten paino ylempänä. Lisäksi suolan TAVALLISTA suurempi syöntimäärä sitoo elimistöön enemmän nesteitä ja vastaavasti niukempi saanti laskee. Nestemäärään vaikuttavat naisilla myös kuukautiskierto. Paljon erilaisia tekijöitä siis, joita on vaikea (ja turhaa) hallita täysin.
  3. Vaa´asta tulee helposti onnistumisen ja ”onnellisuuden” mittari
    Vaaka ohjaa ajattelua helposti painon pudotukseen ja illuusioon ”onnellisemmasta” elämästä, terveempien elämäntapojen sijaan. Vaaka YKSIN ei saisi määrittää prosessin onnistumista vaan mittarina pitäisi olla monipuolisemmat mittaustavat kuten vaikka kehonkoostumus, vyötärönympärysmitta tai veren rasva-arvot.

    Valitettavan usein elämäntapamuutokseen hakeutuneella on takanaan epäonnistumisten ja jojoilun polku, jota ei mielestäni tueta painon vahtaamisella ja äärimmilleen vietynä jopa ihmisarvon määrittämisellä painon mukaan. Terveen syömiskäyttäytymisen vuoksi olisi tärkeää, että päämääränä olisi terveys ja hyvinvointi eikä vaa´an tuijottaminen. Onnistumisia on pienetkin askeleet ja niistä pitää iloita. Oli paino pudonnut tai ei.

  4. Mitä tunteita nousee, jos vaa´an luku on kovasta työstä huolimatta noussut?
    Tämä kohta sivuaa edellisiä. Kokoo tavallaan ne yhteen. Mitä tunteita elämäntapojaan remontoivalla herää, kun vaa´an luku onkin noussut edeltävään päivään nähden?

    Todennäköisesti syvällä sisällä on kaikesta huolimatta pieni toive painon putoamisesta ja kun vaaka on liitetty niin vahvasti painonpudotukseen, syntyy äkkiä suuriakin epäonnistumisen tunteita. Nämä tunteet puolestaan saavat helposti koko prosessin tuntumaan turhalta ja turvautumaan siihen tuttuun lohturuokaan. Usein herkkuun, jonka kanssa käpertyy jenkkileffatyylisesti sohvan nurkkaan piiloon palaa ja epäreilua maailmaa.

    Ja tässä kohtaa tuskin se järki lähtee perustelemaan painonnousua nesteillä tms. etenkään jos on aiempaa kokemusta jojoilusta ja epäonnistumisesta laihdutusprosessissa.

    Kärjistettyä ehkä, mutta ymmärtänette jälleen pointin.

leimallavihersmoothiekirja-0276.jpg

Kokemukseni mukaan siis MYÖS ajattelua on usein kehitettävä muiden elämäntapojen ohella. Vaaka mittarina on siten aivan liian kapeakatseinen lähestymistapa. Se toimii esimerkiksi kuukauden välein ohjenuorana, jonka tulkinnassa voi myös valmentaja auttaa. Painon kanssa samaa aikaa kannattaa kuitenkin mitata myös esim. vyötärönympärysmitta tai kehonkoostumus. Usein vyötärönympärysmittakin jo riittää eikä kehonkoostumusmittaukseen välttämättä kannata uhrata rahojaan. Toinen hyvä vaihtoehto on seurata vaatekokoa, kuinka aiemmin sopiviin vaatteisiin alkaakin ilmestyä lisätilaa salakavalasti.

Jos kuitenkin haluaa jollain tavalla seurata kehittymistään tarkemmin, on kehonkoostumusmittaus hyvä vaihtoehto. Rasvaprosentin pihtimittauksessa kannattaa huomioida, että mittaaja olisi aina sama, laitteistolla mitattaessa laitteiston puolestaan kannattaa olla samanmerkkinen (esim. InBody).

Lisää tietoa valmennuksistani löydät täältä omilta sivuiltani.

Lisää luettavaa puolestani täältä:

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s