Nyt on humpsahtanut varmaan pisin aika, kun blogi ei ole päivittynyt. Kiirettä on siis pitänyt suunnittelutöiden puolesta ja toisaalta heräsin siihen tunteeseen, että tätä menoa ajan itseni aivan finaaliin. Ja vielä suhteellisen salakavalasti, sillä olenhan nauttinut kaikesta, mitä olen tehnyt! Osittain väsymys on myös hiipinyt lasten valvottamien öiden vuoksi. Nyt tilanne on hieman helpottanut, mutta huomaa tarvitsevani edelleen pientä taukoa.

Toisaalta huomasin jälleen, kuinka paljon sosiaalinen media on alkanut ahdistaa. Joten olenkin ottanut myös siitä tietoista taukoa. Yritystoiminta ja bloggaaminen vain vaativat sitä aika suuren määrän nykyisin. Ja henkilökohtaisesti en ole valmis satsaamaan aikaani mielettömästi sille. Näen ympärillä paljon tärkeämpiäkin asioita. Kuten kaksi lasta ja aviomiehen.

Olemme jokatapauksessa aika riippuvaisia internetin ihmeellisestä maailmasta ja puhelimesta. Tietokoneesta. Elektroniikasta.

Siinä missä itse muistan seisseeni kauppareissun jälkeen odottelemassa pankin maksuautomaatin vieressä äitini maksaessa laskuja, lapseni seisovat tietokoneen ääressä istuvan äidin vieressä. Joka vielä näpyttelee välissä puhelimelta varmistuksia.

Siinä missä vanhempani selvittelivät joululahjojen hintoja mainoslehtisestä, itse selvitän niitä nettikauppoja vertailemalla. Tietokoneella tai puhelimella.

Siinä missä ennen soitettiin kavereilta kuulumisia, nykyään laitamme whatssapp viestiä. Yllätys, yllätys puhelimella.

Saatte varmaan ajatuksesta kiinni.

Kaikki, KAIKKI, tuntuu hoituvan ruudun ääressä.

Enkä tarkoita, että tekniikka olisi jotenkin huonoa. Olen vain itse miettinyt lähiaikoina paljon, millainen kuva itsestäni jää lapsilleni. Ja millaisen kuvan haluan antaa.

Haluanko antaa lapsille kuvan äidistä, joka vielä joka välissä nypeltää puhelinta, koska ”on pakko” olla aktiivinen somessa. ”Markkinoida” jne. Totesin, etten todellakaan.  Koska oikeasti mitään megapakkoa ei ole.

Etenkään, kun en nauti somen selailusta juurikaan. En koe sitä mielekkääksi, saati elämäni kannalta kovin merkitykselliseksi. Ja alkaa myös ahdistaa, jos siihen tuntuu kuluvan liikaa aikaa päivästä.

En siten jaksa myöskään lähteä ”mä tykkään, sä tykkäät” -leikkiin yhtään mukaan ja sillä taktiikalla seuraajia kalastelevat eivät saa minulta kovin suurta huomiota saati arvostusta.

 

Keitä seuraat?

Kannustan myös putsaamaan omia seurantalistoja ja pitämään seurattavina vain profiileja, joiden kuvista ja teksteistä jää hyvä fiilis. Ja ennen kaikkea kannustan sinua miettimään, onko puhelimen näprääminen tarpeellinen asia vai automaattiseksi muodostunut tylsistymisen tunteen täyttäminen?

Sillä siihen olen usein oman toimintani yhdistänyt.

Ja kuten elämäntapamuutoksessakin, kun sen oman heikon kohdan tai hetken tiedostaa, on siihen paljon helpompi puuttua. Jos ruokailun puolella puhutaan häiriintyneestä syömiskäyttäytymisestä, voisi tässä someselaus tapauksessa puhua häiriintyneestä sosiaalisesta käyttäytymisestä tai vastaavasta. Vaikka toisten ”välttelemiskeinoja” on ollut ennen ruutuaikaakin (lehden luku, kutominen ja muut käsityöt jne.).

En ole aiemmin puhunut tästä, mutta esikoista odottaessani luovuimme televisiosta. Totesimme tuolloin, ettei meillä riitä aika sen katsomiseen ja meitä kumpaakin ahdistaa taustalla auki pauhaava televisio. Siitä luopuminen onkin ollut yksi ihan parhaista ratkaisuista.

Se ei tarkoita ettei meille koskaan tulisi televisiota, mutta tällä hetkellä on hyvä näin.

Ne satunnaiset ohjelmat mitä katsomme, katsomme tabletilta ns. täsmäiskuna sopivalla hetkellä JA ilman mainoksia. Paljon paljon mukavampaa.

Plussana myös se, ettei dokumenttejakaan ole pakko katsoa kerralla kokonaan vaan voi lopettaa ajoissa ja rauhoittaa hetken iltaa ennen unia, myös ilman ruutua.

Yhteenvetoa

Huomatkaa siis ne pienet ihmiset, jotka pyörivät teidän jaloissa.

Huomatkaa se oma puoliso.

Huomatkaa ne ympärillä olevat ihmiset.

Ahdistukaa hiljaisuudesta ja tekemättömyydestä, siihen tottuu ja sitten sitä alkaa nauttia.

Sillä veikkaan vahvasti, että ruutuajan ja somen selailun vähentäminen parantaa hyvinvointiasi.

Se todellinen elämä on ympärilläsi. Uskalla olla läsnä.

Mitä ajatuksia sinulla herää? Oletko miettinyt omaa tai lasten ruutuaikaa? Jälkimmäisestä ajattelin kirjoitella ajatuksia ja faktaa myös blogiin, kunhan sopiva väli löytyy.

 

(PS. Vaikka vastustan henkeen ja vereen kulutushysteriaan lietsovia Singles´daysia ja Black fridayta tai vielä pahempaa, Black week:iä, niin Spartan Academyn AINEETTOMAT tarjoukset kannattaa kurkata perjantaina 23.11.! Tarjolla mm. lahjakortteja, joiden käyttöarvo on suurempi kuin maksettava hinta. Eli jos pt-koulutus kiinnostaa, niin NYT jos koskaan kannattaa hypätä mukaan! Tarjouksia on rajoitettu määrä 🙂 )