Minä en edes enää muista, kuinka monta kertaa olen käynyt vastaavan keskustelun:

”Mä en tiedä mitä teen väärin. Paino ei vaan tipu, vaikka söisi kuinka vähän ja liikkuisi kuinka paljon tahansa. Mä olen vaan luonnostaan vissiin ylipainoinen.”

”Kuinka vähän sä syöt? Ja kuinka paljon liikut? Ja liikutko monipuolisesti? Nukutko sä hyvin?”

”Jonkun 1500 kilokaloria päivässä ja käyn aamulenkin ja iltapäivällä kunnon hikitreenin. Mutta paino ei vaan tipu.”

”Niin nukutko sä hyvin?”

”No ihan ok, jonkun 5-6 tuntia. Välillä on vaikeampi saada unta ja rauhoittua kiireisen päivän jälkeen.”

Jes. Missä vika? Anyone? Ja kymmenen pisteen vihje, se ei mitä todennäköisemmin ole ”luonnostaan ylipainoisuus”.

Avataanpa vähän. Koska kun puhutaan stressistä, ei siitä voi puhua ilman hormoneita.

 

Hormonit

Tutuimmat hormonit taitavat olla ”mieshormoni” eli testosteroni sekä ”naishormoni” eli estrogeeni. Molemmilla sukupuolilla on noita hormoneita nimityksistään huolimatta. Hormoneita on kuitenkin myös monia muita, kuten haiman erittämä insuliini, kilpirauhasen erittämä tyroksiini ja lisämunuaisten erittämä adrenaliini.  Stressin kannalta olennaisimmat ovat adrenaliini, noradrenaliini sekä kortisoli.

Hermosto

Hermosto, joka sekin kuuluu olennaisesti stressiin, voidaan jakaa keskushermostoon ja ääreishermostoon. Ääreishermoston puolestaan somaattiseen ja autonomiseen hermostoon.

Somaattinen hermosto eli tahdonalainen hermosto, vastaa esimerkiksi käden nostamisesta. Autonominen eli tahdosta riippumaton hermosto puolestaan esimerkiksi sydämen sykkimisestä ja hengittämisestä. Autonominen eli tahdosta riippumaton hermosto voidaan jakaa vielä sympaattiseen ja parasympaattiseen hermostoon. Eli käytännössä näin:

• Keskushermosto
• Ääreishermosto
  • Somaattinen hermosto (tahdonalainen, ”käskytettävä”)
  • Autonominen hermosto (tahdosta riippumaton, ”ei totteleva”)
    • Sympaattinen hermosto
    • Parasympaattinen hermosto

Parasympaattinen hermosto huolehtii nukahtamisesta, ruoansulatuksesta ja monista muista automaattisista kehontoiminnoista.

Sympaattinen hermosto puolestaan on kuin hätävaraenergia. Salainen asevarasto. Sen toimintaan liittyvät adrenaliini ja noradrenaliini (lisämunuaisista), jotka nostavat sydämen sykettä ja nopeuttavat verenkiertoa. Näin veri kuljettaa vauhdilla happea ja ravintoaineita, jotta toimintakyky olisi lihaksissa maksimaalinen. Kehoon purkautuu kipua lieventäviä hormoneita sekä kortisolia. Taisteluvalmius on saavutettu.

Kun vaaratilanne on ohi, parasympaattinen hermosto saa taas virtaa. Sisäelimet verta käyttöönsä. Sydämen syke laskee ja hengitys tasaantuu. Keho palautuu.

Paitsi jos sympaattinen hermosto aktivoituu yhä uudelleen ja uudelleen.

 

Stressitekijät

Arkemme on muuttunut aiemmasta. Stressiä ei enää laukaise vain villieläimen hyökkäys tai todellinen vaaratilanne.

Stressiä aiheuttavat järjettömän pitkä liuta asioita:

• alituinen kiire
• huono työilmapiiri, epämiellyttävä työ, työttömyys
• valot ja äänet
• liiallinen vastuu, kauna, katkeruus, häpeä, epäonnistumiset, riitelyt ja konfliktit
• perheongelmat, läheisen kuolema
• äkilliset elämänmuutokset, kiireinen elämänrytmi, suhteen päättyminen tai alkaminen
• allergiat, myrkytystilat
• alkoholi, kahvi, huumeet, lääkkeet, tupakka
• unettomuus
• jano tai nälkä
• sairaana olo, sairastelu, sairaan läheisen hoitaminen
• kipu, raskaus
• treenirasitus, ylikunto

Ja lista jatkuu. Paljon siis myös asioita, jotka miellämme hyviksi. Ja jotka niitä ovatkin, kun huolehtii tasapainosta.

Esimerkiksi treenaamisen aiheuttanut rasitus on hyvää, jos se on monipuolista ja saa tasapainoa rauhallisemmista aktiviteeteista. Jos taas aina rasitetaan samaa hermostoa, ylikuormittumistila on helppoa saavuttaa. Tavallaan hakataan aina sitä samaa seinässä olevaa naulaa ja yllättäen vahingoitetaan lopulta vain seinää.

Jos taas töissä on stressaavaa, arki kiireistä, aikaa ei riitä nukkumiseen tai uni on katkonaista ja ”hoitokeinona” vedetään itsensä piippuun kuntosalilla, on yhdistelmä aika huono. Koska kortisolitasot ovat pitkälti kokoajan kohollaan.

On lisäksi muistettava etteivät stressaavat asiat aina ole huonoja. Esimerkiksi me menimme naimisiin kolmen kuukauden suunnitteluajalla ja voin kertoa stressiä silti olleen. Vaikka naimisiinmeno oli hurjan ihana asia.

Kehon kannalta ei kuitenkaan ole väliä, onko stressaava asia ihana vai ei.

 

Stressin vaikutukset

Jotta tästä ei kehittyisi stressiä ( 😉 ), kannattaa muistaa ettei kaikki stressi ole huonoa, vaan stressi toimii myös apuna työskentelyssämme. Tehostaen sitä. Kunhan se on lyhytkestoista.

Pitkäkestoinen stressi pitää kehon kortisolitasot kohollaan. Tämä puolestaan laskee kehon immuniteettia ja nostaa myös tulehdusten riskiä sekä veren sokeripitoisuutta. Kortisolin jatkuva eritys häiritsee kilpirauhasen toimintaa ja edistää myös osteoporoosia, estämällä kalsiumin ja magnesiumin imeytymistä suolistosta kehoon. Ja häiritsemällä luun uusiutumisesta vastaavien androgeenien toimintaa.

Stressi kohottaa usein myös verenpainetta, kiihdyttää sykettä, kohottaa kolesterolia sekä paksuntaa kaulavaltimoita. Se jännittää mielen lisäksi myös lihaksia, jolloin niiden aineenvaihdunta ja hapensaanti hidastuvat. Jännittynyt ihminen myös hengittää pinnallisemmin. Näin lihakset kipeytyvät, koska kuona-aineiden poistuminen hidastuu. Päänsärkyjä ja migreenikohtauksia voi esiintyä tiuhaan hartioiden ollessa jännityksestä jumissa.

Korkea kortisoli vähentää naisilla progestiinin eritystä ja voi siten sotkea normaalia hormonikiertoa. Naisilla lisämunuaiset “varastavat” stressin aikana progesteronin valmistusaineen (pregnenolonin) ja käyttävät sen kortisolin valmistamiseen. Äkkiä estrogeenitasot ovatkin suhteessa progestiiniin liian korkeat. Ulkoiset stressitekijät  puolestaan rasittavat ihoa ja kortisolin jatkuva tuotanto lisää myös ihon talineritystä.

Näiden lisäksi, myös aivojen toiminta häiriintyy. Mielenkiintoista on Yhdysvalloissa lanseerattu iBrain -termi, jonka tyyppi-ihminen on nopea, tehokas, helposti kyllästyvä sekä nopeasti uutta omaksuva, mutta myös tekniikasta riippuvainen, hitaudesta ärtyvä ja impulsiivisiin päätöksiin taipuvainen. Vai kuinka monta kertaa sinä keskeytät arkiaskareesi kurkataksesi puhelimella sosiaaliseen mediaan, uutisiin tai sähköpostiin? Ja onko puhelimesi kokoajan päällä eli sinä käytännössä kokoajan tavoitettavissa?

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?

Stressin oireita voivat olla:

• Fyysisiä: päänsärky, huimaus, sydämentykytys, pahoinvointi, vatsa- ja suolistovaivat, hikoilu, flunssakierre, selkävaivat
• Psyykkisiä: jännittyneisyys, ärtymys, aggressiot, levottomuus, ahdistuneisuus, masentuneisuus, muistiongelmat, vaikeus tehdä päätöksiä ja unen häiriöt

Kehon toiminta häiriintyy siis monella eri tavalla pitkäkestoisesta stressistä.

Unenlaatu kärsii. Väsyttää. Mieliala on matala. Vatsa ja suolisto oirehtivat. Flunssaa puskee toisen perään. Hermo on kireällä. Paino ei putoa. Rasvakudosta kertyy. Sokeriaineenvaihdunta ei toimi kunnolla. Iho oirehtii. Päätä särkee. Ajatus ei kulje.

Omaa stressin määrää kannattaakin pohtia ja miettiä miten saisi tasapainotettua hektistä arkea. Turvata rauhoittumishetkiä ja ehkä lopettaa jatkuva multitaskaus ja tavoitettavissa oleminen. Pystyisikö arjen aikatauluttamaan toisella tavalla? Millä keinoin arkea voisi helpottaa? Mitä jos illalla pitäisikin puhelimen syrjässä ja käyttäisi ”vapaa-aikansa” oikeasti rauhoittumiseen?

 

Missä siis vika?

Paluu siis alkuun. Kyseinen, kuvitteellinen henkilö…

• syö aivan liian vähän suhteessa liikunnan määrään
• liikkuu liikaa tai lähinnä, liian yksipuolisesti treenimäärään nähden
• nukkuu liian vähän

Hänen kannattaisi nyt hellittää. Lisätä ruokailumäärää, keventää harjoittelua ja vähentää liikuntamäärää. Antaa kehon palautua. Koska ylikunnosta palautuminen vie aikaa.

Monille olisi hyödyllistä lisätä ulkoilua ilman sen suurempia liikkumistavoitteita. Raittiista ulkoilmasta voi nauttia myös muutenkin kuin reippaalla kävely- tai hikilenkillä.

 

 

Lähteet:

Jokiniva, M. 2012. Hengähdyshetkiä -opas stressittömään elämään.

Jokiniva, M. 2015. Stressin luomuhoito. Täsmätekniikat hengähdyshetkiin.

Mattila, A. 2010. Duodecim. Terveyskirjasto: Stressi

Suomen mielenterveysseura. Stressi kuuluu elämään.