Miksi me oltaisiin annettu? -Ajatuksia lasten karkin ja herkkujen syömisestä

 

”Ai ettekö te ole antaneet lapselle vielä karkkia? Miksi ette?”

Tähän haluaisin aina esittää vastakysymyksen. Miksi me oltaisiin?

Esikoisemme on kuitenkin vasta 3-vuotias. Minkä takia me antaisimme hänelle lisäainepitoisia karkkeja? Karkkeja, jotka ovat melkein pelkästään sokeria. Karkkeja, joita hän ei tajua kinuta kaupasta, koska hän ei tiedä niistä mitään. Miksi totuttaisimme hänet niihin?

 

Lasten sokerinkulutus

Kyllä. Olen valitettavan tietoinen siitä, kuinka paljon lapset (ja huomio, myös aikuiset) syövät karkkia ja muita herkkuja sekä juovat sokeripitoisia virvoitusjuomia nykyisin. (Sokerista enemmän kiinnostuneille olen koonnut postauksen loppuun muutaman aiemman blogitekstini.)

Opettajahommassa ei ollut kovinkaan poikkeuksellista kirjailla Wilmaan luvattomia koulualueelta poistumisia. Ja minne poistuttiin? Useimmiten kauppaan. Koska kouluruoka ei kiinnostanut. Ja arvaatte varmaan mitä sieltä ostettiin.

Miksi siis totuttaisimme lapsemme syömään ns. turhaa sokeria jo kotona? Etenkään karkin muodossa. Etenkin kun olisi sinisilmäistä luulla, etteivät he koskaan elämänsä aikana tule syömään karkkia.

lasten_herkkujensyonti-0618

 

Herkut

Otetaan muutama askel taaksepäin. Ymmärrän ihmisen luontaisen mieltymyksen makeaan ja koen, että ruoka -olisi se suolaista tai makeaa, on yksi iso osa elämän nautintoja. Tai ainakin meille se jonkin asteisina ruokaharrastajina on.

Siksi en halua myöskään evätä tätä lapsiltamme. Osittain varmasti, koska kuten suurimmalla osalla, myös minulla on hyviä ”ruokamuistoja” lapsuuden karkkipäivistä. Mielummin kuitenkin teen lapsille järkevämpiä herkkuja ja käytän niihin luontaisia makeutusaineita valkoisen sokerin sijaan. Luon heille ja heidän kanssaan erilaisia, hyviä ruokamuistoja.

Raakakakut ja -suklaat sekä muut terveellisemmät herkut eivät ole meillä silti päivittäistä tai edes viikottaista syötävää. Niiden hyvä puoli on, että ne säilyvät kiitettävän pitkiä aikoja pakastimessa. Kakut voi pakastaa annospaloina ja sulatella sitten kätevästi tarpeen mukaan.

Helppoa ”arkiherkkua” ovat hedelmät ja marjat joko sellaisenaan tai kuivattuina. Myös marjat ja kiisselit kermavaahdon kanssa ovat järkevämpiä arkiherkkuja. Ja kermavaahdon päälle meidän taapero kyllä ymmärtää. Täytyy siis valita ne taistelut joihin lähtee. Ja kerma on mielestäni äärettömän paljon ”puhtaampaa ruokaa” kuin esimerkiksi ne karkit. Toisaalta, se mikä monesti näissä asioissa unohtuu, on tiheys ja määrä. Se, kuinka usein syödään ja kuinka paljon laitetaan.

Se laittaako kiisselin päälle muutaman ruokalusikallisen vai muutaman desilitran kermavaahtoa, on jo aika eri asia.

lasten_herkkujensyonti-0613.JPG

Miten sitten juhlat?

Matkoilla ja juhlissa vanhempi lapsemme syö meidän tavoin niitä tarjolla olevia herkkuja, kuten jäätelöä. Jos tekee mieli. Ja paino sanalla jos -koska uskokaa tai älkää, aina ei tee, emmekä silloin tuputa niitä hänelle.

Jos taas valittavissa on järkevämpiä valintoja, ohjaamme häntä luonnollisesti niitä kohti . Ainakin siihen asti, kun hän on vanhempi.

Kotiimme sokeriherkut eivät sen sijaan kuulu -that´s it. Ihan ilman sokeria käyttävien syyllistämistä.

Kuten Kerstin Hultin (lääketieteen lisenssiaatti, ravitsemusterapeutti, väitöskirja) on hyvin todennut Suojaa ruoasta -kirjansa esipuheessa:

” ´Äiti, miksi meillä ei ole karkkia, limua ja suklaakeksejä kotona?´Jos ollaan oikein rehellisiä, niin poikani eivät ole itse asiassa koskaan kysyneet tätä. He tietävät, että me emme syö sellaisia -niitä saa vierailuilla tai juhlissa. Jos tutkimustuokset kerran osoittavat, että on hyvä saada suojaa aivan elämän alusta asti, olisi kummallista jos en tutkijana itse huolehtisi lasteni terveydestä. Ehkä en ihan aina teekään niin, mutta suurimman osan aikaa ajatus on kyllä takaraivossani.”

Ja se on myös  meidän periaate. Olisi kummallista, jos näillä koulutuksilla ja sairaushistorioilla toimisimme toisin.

 

Sokerista lisää:

 

 

 

 

2 kommenttia artikkeliin ”Miksi me oltaisiin annettu? -Ajatuksia lasten karkin ja herkkujen syömisestä

  1. Hanna sanoo:

    Turhan suppea postaus hyvästä aiheesta. Meillä ei myöskään opeteta lasta syömään herkkuja koska miksi ihmeessä 4 vuotias tarvitsisi karkkeja jne? Itselläni tekee pahaa nähdä pienten lasten mutustavan herkkuja koska vanhemmat ohimennen ostavat jotain pientä. En tietenkään kenenkään tekemisiin voi puuttua mutta kovin usein tulee vastaan se kysymys että miksei marjat ja hedelmät käy vanhempien mielessä. Oma tyttöni rakastaa kaikkia hedelmiä ja usein niitä tarjoankin.

    Hyvällä ystävällä samanikäinen tytär ja tämän suussa jo useampi reikä herkkujen syönnin takia. Harmillisen vähän kiinnitetään huomiota lasten herkutteluun.

    Tykkää

    • Naprapaatinvaimo sanoo:

      Ihana kuulla! Tämä sokerinkulutus on jotenkin kyllä aika syvällä meissä -varmaan tosiaan pitäisi paneutua vieläkin syvemmin aiheeseen. Ihan jo ruokakäyttäytymisen pohjalta. Tämä tuntuu vain monesti olevan herkkä aihe ja koetaan tuomitsevana ja arvostelevana, vaikka siitä ei ole kysymys. Pidetään mielessä tuo toiveesi pidemmästä jutusta 😉

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s