”Ai ettekö te ole antaneet lapselle vielä karkkia? Miksi ette?”

Tähän haluaisin aina esittää vastakysymyksen. Miksi me oltaisiin?

Esikoisemme on kuitenkin vasta 3-vuotias. Minkä takia me antaisimme hänelle lisäainepitoisia karkkeja? Karkkeja, jotka ovat melkein pelkästään sokeria. Karkkeja, joita hän ei tajua kinuta kaupasta, koska hän ei tiedä niistä mitään. Miksi totuttaisimme hänet niihin?

 

Lasten sokerinkulutus

Kyllä. Olen valitettavan tietoinen siitä, kuinka paljon lapset (ja huomio, myös aikuiset) syövät karkkia ja muita herkkuja sekä juovat sokeripitoisia virvoitusjuomia nykyisin. (Sokerista enemmän kiinnostuneille olen koonnut postauksen loppuun muutaman aiemman blogitekstini.)

Opettajahommassa ei ollut kovinkaan poikkeuksellista kirjailla Wilmaan luvattomia koulualueelta poistumisia. Ja minne poistuttiin? Useimmiten kauppaan. Koska kouluruoka ei kiinnostanut. Ja arvaatte varmaan mitä sieltä ostettiin.

Miksi siis totuttaisimme lapsemme syömään ns. turhaa sokeria jo kotona? Etenkään karkin muodossa. Etenkin kun olisi sinisilmäistä luulla, etteivät he koskaan elämänsä aikana tule syömään karkkia.

 

Herkut

Otetaan muutama askel taaksepäin. Ymmärrän ihmisen luontaisen mieltymyksen makeaan ja koen, että ruoka -olisi se suolaista tai makeaa, on yksi iso osa elämän nautintoja. Tai ainakin meille se jonkin asteisina ruokaharrastajina on.

Siksi en halua myöskään evätä tätä lapsiltamme. Osittain varmasti, koska kuten suurimmalla osalla, myös minulla on hyviä ”ruokamuistoja” lapsuuden karkkipäivistä. Mielummin kuitenkin teen lapsille järkevämpiä herkkuja ja käytän niihin luontaisia makeutusaineita valkoisen sokerin sijaan. Luon heille ja heidän kanssaan erilaisia, hyviä ruokamuistoja.

Raakakakut ja -suklaat sekä muut terveellisemmät herkut eivät ole meillä silti päivittäistä tai edes viikottaista syötävää. Niiden hyvä puoli on, että ne säilyvät kiitettävän pitkiä aikoja pakastimessa. Kakut voi pakastaa annospaloina ja sulatella sitten kätevästi tarpeen mukaan.

Helppoa ”arkiherkkua” ovat hedelmät ja marjat joko sellaisenaan tai kuivattuina. Myös marjat ja kiisselit kermavaahdon kanssa ovat järkevämpiä arkiherkkuja. Ja kermavaahdon päälle meidän taapero kyllä ymmärtää. Täytyy siis valita ne taistelut joihin lähtee. Ja kerma on mielestäni äärettömän paljon ”puhtaampaa ruokaa” kuin esimerkiksi ne karkit. Toisaalta, se mikä monesti näissä asioissa unohtuu, on tiheys ja määrä. Se, kuinka usein syödään ja kuinka paljon laitetaan.

Se laittaako kiisselin päälle muutaman ruokalusikallisen vai muutaman desilitran kermavaahtoa, on jo aika eri asia.

Miten sitten juhlat?

Matkoilla ja juhlissa vanhempi lapsemme syö meidän tavoin niitä tarjolla olevia herkkuja, kuten jäätelöä. Jos tekee mieli. Ja paino sanalla jos -koska uskokaa tai älkää, aina ei tee, emmekä silloin tuputa niitä hänelle.

Jos taas valittavissa on järkevämpiä valintoja, ohjaamme häntä luonnollisesti niitä kohti . Ainakin siihen asti, kun hän on vanhempi.

Kotiimme sokeriherkut eivät sen sijaan kuulu -that´s it. Ihan ilman sokeria käyttävien syyllistämistä.

Kuten Kerstin Hultin (lääketieteen lisenssiaatti, ravitsemusterapeutti, väitöskirja) on hyvin todennut Suojaa ruoasta -kirjansa esipuheessa:

” ´Äiti, miksi meillä ei ole karkkia, limua ja suklaakeksejä kotona?´Jos ollaan oikein rehellisiä, niin poikani eivät ole itse asiassa koskaan kysyneet tätä. He tietävät, että me emme syö sellaisia -niitä saa vierailuilla tai juhlissa. Jos tutkimustuokset kerran osoittavat, että on hyvä saada suojaa aivan elämän alusta asti, olisi kummallista jos en tutkijana itse huolehtisi lasteni terveydestä. Ehkä en ihan aina teekään niin, mutta suurimman osan aikaa ajatus on kyllä takaraivossani.”

Ja se on myös  meidän periaate. Olisi kummallista, jos näillä koulutuksilla ja sairaushistorioilla toimisimme toisin.

 

Sokerista lisää:

• Sokerit: fruktoosi ja glukoosi-fruktoosisiirappi
• Sokerittomuus: sokeriton vai ”sokeriton”
• Erilaiset sokerit ja terveys