Nyt osui silmiin sen verran kiva juttu, että haluan jakaa sen myös vinkkinä teille.  Teille, jotka haaveilette kehonhuollosta ja joudutte tällä hetkellä toteuttamaan sitä syystä tai toisesta lasten kanssa. Tai teille, jotka haluatte vaihtelua ja selkeää rakennetta omiin harjoituksiinne. Teille, jotka innolla koitatte eläinjoogakortteja heti, kun ne kulkeutuvat postin mukana kotiin.

 

Eläinjoogakortit

Eläinliikkeethän eivät ole mitenkään uusi juttu harjoittelussa. Eikä joogassa. Netistä löytyy erilaisia printattavia joogakortteja englanniksi. Nämä Meri Mortin kortit ovat kuitenkin ensimmäiset suomenkieliset ja kuvitukset ainakin omaan silmääni hurmaavia. Kortteja vetämällä saa helposti luotua joogasarjan eikä tarvitse jäädä pohtimaan mitä sitä tänään tekisi. Ja päätyä siihen ainaiseen samaan harjoitukseen, koska pää lyö tyhjää.

Korttipakassa on 50 eläinjooga-asanaa ja jokaisessa kortissa on myös voimalause. Korttien kuvitukset ovat innostavia ja ohjeistukset selkeitä. Myös kortin kääntöpuolelta löytyvissä ohjeistuksissa on otettu eläimet mukaan eli pelkkien kuvien varassa ei olla.

”Istu polvillasi. Tunne häntä kantojen päällä.
Kumarra hitaasti eteenpäin ja sukella etutassuilla jalkojen väliin kohti häntääsi…”

Voimalauseet (”Lepään halauksessa”) puolestaan iskevät ehkä enemmän aikuisiin kuin lapsiin, mikä mielestäni vain laajentaa korttien käyttäjäkuntaa. Jos eläinkuvitukset ovat suunnattu enemmän lapsille, on kiva, että aikuisillekin on korteissa jotain omaa. Nelikuinen tyttömme muuten kiinnostui myös korteista. Ihanan värikkäät eläinhahmot taisivat vetää häntäkin puoleensa.

 

 

Miten meni?

Käytännön toteutus taaperon ja vauvan kanssa ei ollut ihan niin romanttinen, kuin mitä olin kuvitellut. Itse olin innostuneempi kuin esikoisemme, mutta toisaalta ehkä 2,5-vuotiaalta ei kauhean pitkäjänteistä keskittymistä voi vielä edes odottaa. Etenkään, kun on aktiivinen tapaus.

Lapsi innostui kuitenkin korttien vetelystä ja kuvista eli toivo jäi kytemään ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Arvelin, että kun ikää tulee hitusen lisää ja keskittymiskyky harjaantuu, kortit rupeavat kiinnostamaan. Toisin kuitenkin kävi. Heti seuraavana päivänä lapsi tuli mamia huutaen luokseni, kortit käsissään ja pyysi jumppaamaan. Ilmeisesti jotain intoa jäi.

Itse puolestani otin tavaksi vetää iltaisin muutaman kortin, jotta tulee tehtyä edes hitusen kehonhuoltoa päivittäin. Kun lapset on vihdoin saatu nukkumaan ja tekisi mieli rojahtaa sohvalle, aina ehtii ensin tehdä ensin muutaman liikkeen. Edes kerran läpi.

 

Millä asenteella joogaamaan lapsen kanssa?

Motoriikan suhteen osa korteista on vielä aika haastavia 2-3 -vuotiaalle (ja tuovat mm. tasapainohaastetta aikuisellekin), joten liikkeitä kannattaakin helpottaa. Taaperon kanssa voi lähteä aloitusasennosta ja ohjata konkreettisesti lapsen raajoja, kohti liikesarjan jatkoa. Ja kehua hurjasti, kun lapsi taiteilee liikkeestä omanlaisensa. Näin lapselta ei lähde motivaatio heti alkumetreillä, vain koska liikkeet tuntuvat liian hankalilta. Koska kehonhallinta ja ruumiinjäsenten hahmottaminen ei ole vielä riittävällä tasolla.

Tärkeintähän tässä hommassa on yhdessä tekeminen, osallistuminen ja harjoittelu sekä liikuntaan kannustaminen eikä niinkään täydellinen suoritus. Ja toisaalta kuka sitä määrää, millainen se täydellinen suoritus on? Yhdessä voi myös keksiä uusia liikkeitä, joita kortin eläin osaisi tehdä. Tai vaikka tehdä hikitreenin korttien eläinten liikkumista matkimalla. Madella kuin lisko tai hyppiä kuin pupu. Näistä voisikin saada mukavan lisän päiväkodin tai alakoulun liikuntahetkiin.

Samalla yhdessä tekemällä ja kehumalla saa tuettua lapsen motorista kehitystä ja itsetunnon muodostumista, kohti osaavaa minää. Kohti minää, joka yrittää uudelleen jos ei ihan onnistunut. Minää, joka luottaa siihen, että oppii, vaikka ei heti taitaisi. Minää, joka tietää olevansa taitava. Minää, jollaisen valitettavan moni aikuinenkin tarvitsisi itselleen.

Liikunnan ja yhdessäolon täytteisiä hetkiä! 🙂

Jos kiinnostuit, ostin omat korttini täältä.

Edit. 11.2.2018. Kokemuksia:

Nyt 3-vuotias esikoisemme nauttii korteilla tekemisestä ja selvästi motoriset taidot ovat kehittyneet sille tasolle, että liikkeiden suorittaminen on motivoivaa. Nyt liikkeiden suorittaminen on myös paljon vakaampaa, parempaa ja siten myös innostavampaa. Lapsi nauttii yhteisestä tekemisestä. Ja itse saa samalla kehonhuoltoa. Edelleen oikein vahva peukku näille! 🙂

 

Sinua saattavat myös kiinnostaa:

• Aurallinen migreeni ongelmana -migreeni, sen aiheuttajat ja itsehoito
• Blenderin valinta ja mihin kaikkeen sitä voi käyttää
• Viimeinen laihdutuskuurisi
• Ensi vuonna kaikki on mahdollista