Miten voikin aina olla, että aika humpsahtaa? Miten vauvavuosi voi kiitää aina hurjaa vauhtia. Niin, että yhtäkkiä herää siihen, ettei se pieni vauva olekaan enää pieni vauva. Vaan pieni tyttö.
Tyttö, joka lähti 10kk iässä kävelemään. Tyttö, joka kömpii itse päiväunilta herätessään pinnasängyn lasketun laidan yli ja sängyn kautta alas, kolkuttamaan makuuhuoneen ovea. Tyttö, joka haluaa aina astianpesukoneen auetessa tulla tyhjentämään ruokailuvälineitä paikoilleen. Tyttö, joka haluaa osallistua ja on perusluonteeltaan hurjan aurinkoinen. Ihana ❤
Varsinainen syy, mitä halusin teidän kanssa jakaa, on sormiruokailumme tilanne. Emme siis ole juurikaan lusikalla neitiä syöttäneet saati antaneet valmissoseita.
Pääasiallisesti ruoka on syöty omin sormin ja luonnollisesti levitelty kiitettävästi myös syöttötuolin ympäristöön. Siivottavaa on siis ollut, mutta edelleen sormiruokailu on ollut ihanaa, koska itse on pystynyt syömään samaan aikaan.
Ei ole tarvinnut olla lusikan varressa kiinni. Tälläkään kertaa.
Mihin siis olemme päässeet? Listaan teille seuraavaksi mitä kaikkia ruoka-aineita meillä on vuoden aikana syöty (kiitos Helmi -tutkimus, jonka ansiosta olen tähän joutunut kiinnittämään enemmän huomiota ja pitämään kirjaakin näistä ruoka-aineista) ja millaista ruokailu on meillä tällä hetkellä. Jos et ole vielä lukenut ensimmäistä sormiruokailupostaustani, kannattaa kurkata se täältä: Sormiruokailu -itsenäinen syöminen pienestä pitäen).
Mitä kaikkea neitimme on maistanut?
Keskityn ruoka-aineryhmiin ja sen osiin enkä niinkään yksittäisiin tuotteisiin. Enkä ole listannut esim. gluteenittomissa jauhoseoksissa olevia paranneaineita yms. Kuivattuja marjoja ja hedelmiä en myöskään ole erotellut, sillä käytämme ainoastaan kuivattuja aprikooseja, taateleita, viikunoita, luumuja sekä mulperimarjoja. Joista mulperimarjoja lukuunottamatta kaikkia syömme myös tuoreina.
Soseita en ole tehnyt yhtään. Esikoisen kohdalla taisin kerran koittaa ja totesin sen olevan täysin turhaa ajankäyttöä meidän perheessä.
Kannattaa siis miettiä, pääsisikö sormiruokaillen helpommalla.
Tuoreet kasvikset
- Bataatti, peruna
- Porkkana, palsternakka, lanttu, nauris, kyssäkaali
- Raitajuuri, keltajuuri, punajuuri
- Parsakaali, kukkakaali, romanesco
- Lehtikaali
- Keltasipuli, punasipuli, purjo, valkosipuli
- Salaatteja, miniversosekoituksia, tuoreita yrttejä (oregano, persilja, timjami, rosmariini, basilika, thaibasilika)
- Tomaatti, munakoiso, paprika
- Kurkku, kesäkurpitsa
- Vihreätpavut ja sokeriherneet
- Valkokaali, punakaali, kurttukaali
- Maissi
Säilötyt (pieniä määriä maistiaisiksi)
- Oliivit
- Kaprikset
- Pavut (musta- ja valkopavut)
- Kikherneet
- Hillosipulit
Tässä kohtaa kannattaa huomioida, että määrät ovat pieniä. (Teollista)Suolaa nimittäin tulee joistakin näistä aika reippaasti.
Marjat ja hedelmät
- Puolukka, villivadelma, metsämustikka, metsämansikka, mansikka, puutarhavadelma, pensasmustikka, lakka, Boysenmarja, tyrni, karpalo, aronia, ruusunmarja
- Mulperimarjat
- Omena, päärynä
- Banaani, ananas, kiiwi, mango, ananaskirsikka
- Aprikoosi, persikka, luumu, viikuna, taatelit
- Vesimeloni, hunajameloni, Piel de Sapo meloni, Cantaloupe
- Avokado
- Viinirypäleitä (tummat- ja vihreät –näistä ehdottomasti kannattaa valita luomua)
- Appelsiini, mandariini, satsuma, klementtiini, greippi (valkoinen ja punainen), pomelo (hunaja- ja punainen-), lime, sitruuna
- Kookos (maitona, kermana ja hiutaleena)
Maitotuotteet (satunnaisesti)
- Maustamaton jogurtti, maitorahka, kermavaahto
- Raejuusto, leipäjuusto, feta
- Juustoja (lampaan-, vuohen- ja lehmänmaito)
- Voi
Hiilihydraattilisukkeet
- Riisi (jasmiini, basmati, täysjyvä, puuro)
- Kvinoa
- Gluteeniton pasta
- Vehnäpasta (muutaman kerran)
Liha ja kala sekä äyriäiset ja kananmunat
- Kirjolohi ja lohi
- Makrilli, sardiinit
- Hauki, kuha
- Kalmari, mustekala, katkaravut
- Peura, kyyhkynen, hirvi, saksanhirvi, poro
- Possu, nauta
- Broileri, ankka, kalkkuna
- Kananmuna
Vilja- ja jauhotuotteet ja niistä valmistetut ruoat
- Maissijauho
- Ruis-, vehnä- ja ohrajauho (satunnaisesti kaupan leivän joukossa)
- Kaurajauho ja kaurahiutaleet (useimmiten)
- Tärkkelykset: tapiokajauho, tapiokahelmet, maissitärkkelys, perunajauho
- Teff, tattari, riisijauho
Pähkinät ja siemenet
- Parapähkinä, pekaanipähkinä, saksanpähkinä, maapähkinä, cashewpähkinä, hasselpähkinä
- Manteli ja mantelijauho
- Seesaminsiemenet, auringonkukansiemenet, kurpitsansiemenet
Muut rasvat
- Oliiviöljy (sekä kylmäpuristettu että normi)
- Avokadoöljy
- Kookosöljy
- (aiemmin jo mainittu voi)
Varmasti listauksesta on unohtanut ruoka-aineita, joten lisäilen niitä sitä mukaan kun mieleen tulee 🙂 Seuraavaksi siihen, millaista ruokailu(mme) on tällä hetkellä.
Millaista ruokailu on tällä hetkellä?
Neiti istuu siis kanssamme pöydän päässä ja syö samaa ruokaa, kuin mekin. Suolaa käytämme ylipäätään maltillisesti, joten emme ole sen saantia erityisesti enää rajoittaneet. Olemme lisänneet sormisuolaa pöydässä omille lautasillemme tarvittaessa.
Hunajan kanssa olemme olleet ehdottomia eli tyttö on saanut makeuttamatonta versiota, ne harvat kerrat kun olen hunajaa käyttänyt ruokaan. Useimmiten olen valinnut kuluneen vuoden aikana kaikille sopivan makeutusaineen, kuten kookossokerin tai banaanin. Myöskään ketsuppia hän ei ole saanut.
Pinsettiote opittiin nopeasti ja nykyisin neiti osaa käyttää lusikkaa, vaikka paljon ruokaa menee suuhun edelleen sormin. Ja näin saa ollakin. On kuitenkin ollut mukava huomata, kuinka hän itse haluaa harjoitella lusikan käyttöä. Tehdä asiat samoin, kuin mekin. Kun kontrolli paranee, alamme kattaa myös muut ruokailuvälineet hänelle.
Kun neiti on valmis ruokailun osalta, hän useimmiten alkaa repiä ruokalappuaan pois -aivan kuten veljensäkin teki. Tällöin pesemme hänen kätensä ja päästämme lattialle touhuamaan omiaan eli emme pakota olemaan ruokapöydässä kanssamme.
Emme syö iltapalaa, vaan myöhäisen päivällisen, jonka jälkeen teemme suoraan iltatoimet. Tästä syystä saatamme pelata lisäaikaa pienen neidin kanssa antamalla kuivatun luumun tai aprikoosin ilta-aterian pääteeksi, lähinnä jotta äitikin saa syötyä rauhassa ruoan loppuun. Väsy kun alkaa jo painaa pientä.
Ongelmia? Ei oikeastaan. Muutaman kerran vuoden aikana hän on kakonut kurkkuun mennyttä ruokaa, mutta saanut sen itse helposti pois. Sormiruokaillessa tärkeää olisikin, ettei vanhempi ole heti tunkemassa lapsen suuhun sormiaan vaan seuraa, saako lapsi itse ruoan kontrolloidusti pois. Tämä on useimmiten myös se turvallisin tapa, jotta vanhempi ei sormillaan työnnä ruokaa syvemmälle.
Toki lasta on autettava, jos tarve vaatii. Itse olen kerran joutunut nappaamaan esikoisemme jaloista ylösalaisin, kun hän tuli olohuoneen sohvalta porkkanaa kurkustaan kakoen luokseni. Tarkkana siis kannattaa olla, mutta ei hätiköidä.
Sotkusta huolimatta sormiruokailu on jälleen tuntunut parhaalta ratkaisulta kaikkien kannalta. Miten teillä? 🙂
Jos muuten olet aloittelemassa sormiruokailua, kannattaa kurkata ehdottomasti myös Simppeli sormiruokakeittiö.
Sinua saattavat kiinnostaa myös nämä:
Naprapaatin vaimo 