Esikoisen raskausaika sujui itsellä hävyttömän helposti. Alkuvaiheessa pientä pahoinvointia, mutta muuten ei juurikaan vaivoja. Masu kasvoi hissukseen enkä loppumetreilläkään ollut kypsä olotilaan. Lonkankoukistajat toki jumittuivat, mutta joogaliikesarjalla (muunneltu aurinkotervehdys kirjasta Malla Rautaparta: Raskaus, synnytys, äitiys) nekin sai hyvin auki. Yin-joogasta pitkine venytyksineen oli suuri apu, etenkin kun HIMA happinessissa ohjaaja osasi tarjota liikevaihtoehtoja, kun maha oli tiellä. Kuntosalillakin kävimme miehen kanssa loppuun asti, sen verran varovaiseksi tulin kuitenkin itse, ettei voimaharjoittelua enää tehnyt mieli tehdä. Yläkroppaa pystyi treenaamaan entisenlailla, mutta raskaat kyykyt vaihtuivat tangolla tehtävään jumppailuun ja jalat kärsivätkin tämän vuoksi raskausajasta eniten. Keskivartalon tuki tuntui häviävän vatsalihasten tehdessä tilaa kasvavalle kohdulle. Raskauden alussa ajattelin hyödyntää raskausajan keskittymällä leuanvetoon ”masupainolla”, mutta paino ei noussutkaan tasaisesti vaan otti muutaman kerran isomman 5kg harppauksen, jolloin myös leuanveto tämän ”lisäpainon” kanssa jäi.

Toisaalta pelkäsin turhaan etukäteen raskauden muuttavan kehoa merkittävästi. Tämä on toki yksilöllistä, mutta suhteellisen napakkana pysynyt raskausmaha ei jättänyt arpia eikä toisaalta juurikaan löysää keskivartalolle. Paino nousi koko raskausaikana n.10kg ja Kätilöopistolta kotiin päästessä paino oli jo samassa kuin ennen raskautta. Toki kehon palautuminen kesti pidempään. Ainoa, mikä muuttui raskauden myötä oli alaselän toiminta. Mies diagnosoi SI-nivelen toiminnan muuttuneen. Raskausaikana kipuja ei ollut, mutta nyt kovempien harjoituksien myötä alaselkä on alkanut ilmoitella itsestään. Myös ulkoisesti katsottuna alaselkä näyttää erilaiselta, suoliluun takayläkärjet (spina iliaca posterior superior) näkyvät nyt korostuneesti. Keskivartalon lihaksiston harjoittamista on siis entistä enemmän luvassa ja selkäkipuilu tuntuu korostuvan, jos vatsalihasharjoitteet jäävät vähemmälle.

”Ongelmana” raskauden jälkeen, imetyksen myötä oli lähinnä painon putoaminen ja tämän hetkinen, hyvältä tuntuva paino onkin n.5kg vähemmän kuin ennen raskautta. Toki lihasmassaa on lähtenyt, mutta nyt treeneissä on jo päästy painoissa entisen tasolle tai jopa paremmalle. Lihasmassan kasvatus onkin oma prosessinsa, mutta sitä ei enää pelkästään haeta vaan pääpaino on suorituskyvyssä ja muokattu keho mukava lisäbonus. Toki ihannevartalo on edelleen treenattu.

Miehen toimiminen reissaavana yrittäjänä ja taaperon kanssa kotona oleminen tuovat lisähaasteet meidän molempien treenaamiselle ja välillä mennäänkin viikkoja, jolloin työmäärät ovat niin suuria ettei kuntosalille asti yksinkertaisesti ehdi useaan otteeseen. Kolmijakoisella ohjelmalla mennään ja aika hyvin tuo 3 krt/vkossa on kuitenkin mahdollistunut. Nyt kesän tullessa pystyy paremmin taas hyödyntämään lisäksi ”rantasalia” ja vastuskuminauhalla sekä kahvakuulalla tehtyjä ulkotreenejä. Näitä helpottaisi, jos lapsi jaksaisi jo leikkiä pidempiä aikoja hiekkalaatikolla, jolloin oman treenin saisi vedettyä samalla kun vahtii lasta. Riittävän ruokailun kannalta on ollut hyvä, että lapsi syö useasti päivässä. On ollut helppo syödä samoihin aikoihin lapsen kanssa, jolloin tulee itse syötyä myös vähintään 5 kertaa päivässä.

Ulkotreeneistä on tulossa kirjoitusta ja etenkin vastuskuminauhojen hyödyntämisestä, koska ne saa kätevästi hyvinkin pieneen tilaan mukaan kesäreissuilla. Edelleen myös ruokatekstit jatkuvat. Artikkelikuvana oleva raskausikuistus on muuten Studio Kraftin Paula Ojansuun käsialaa.