Levin ja lähistön retkeilypaikat osa 4: Kätkätunturi

 

Leviltä löytyy suhteellisen helppo päiväretkikohde, Lemmenjoen kansallispuistoon kuuluva Kätkätunturi. Nousua toki on, mutta hyvällä säällä matka on suhteellisen helppokulkuista polkua. Auton saa jätettyä ennen Immeljärveä tien varteen.

Aamu alkoi kirkkaana, kunnes sumu valtasi Levin. Niinpä lähdimmekin päiväretkellemme sakeassa sumussa, elätellen toivoa kirkastumisesta.

katkatunturi-0225

Immeljärven ohi käveltyämme löysimmekin jo ensimmäiset opasviitat. Päädyimme valitsemaan lyhyemmän, suoraan huipulle kipuavan reitin Kätkänlaavun sijaan.

Reitti alkoi metsäisenä, vähitellen ylemmäksi kipuavana polkuna, jonka sumu kietaisi syleilyynsä vähitellen.

katkatunturi-0085katkatunturi-0096

katkatunturi-0147

katkatunturi-0122

Mitä ylemmäksi pääsimme kipuamaan, sitä viileämmin ilma otti meitä vastaan. Polulle oli sadellut jo hitusen lunta ja puiden oksilla komeili kuura.

katkatunturi-0205katkatunturi-0168katkatunturi-0172

Esikoinen alkoi vaatia yhä enemmän ja enemmän motivointia, kun polku tuntui jatkuvan loputtomiin eikä matkan varrella ollut jäljellä olevaa matkaa kertovia viittoja. Pystyimme vain arvailemaan loppureitin pituutta, koska eteenpäin ei juurikaan nähnyt.

Upeat maisemat jäivät siis tällä kertaa ihastelematta, toisaalta sankassa sumussa taivaltaminen oli kokemus. Ja ehkä olisi ollut vielä positiivisempi sellainen, jos vaatetta olisi ollut riittämiin, sillä huipulla puhalsi hyytävä jäinen tihku vasten kasvojamme.

Lasten motivaatio oli yhtä vähäinen kuin ilman lämpötilakin. Elättelimme toivoa laavussa lämmittelystä.

katkatunturi-0199katkatunturi-0210

katkatunturi-0219

Huonoksi onneksemme huipulla oleviin kahteen laavuun sattui satamaan jäätävä tihku suoraan sisään. Kuivia puita kyllä löytyi, mutta kuopuksen ja esikoisen huutaessa kylmää ja nälkää, ei tulen sytyttäminen tuulessa jäisin sormin ollut kovinkaan yksinkertaista. Myrskysytytin olisikin tullut tarpeeseen.

Laavun penkit olivat märät ja maa kurainen. Tuli ei valitettavasti myöskään lämmittänyt tarpeeksi ja mielessä kävi kyllä jo ajatus paluumatkasta. Tai lähinnä siitä, että me aikuiset siitä kyllä selviäisimme hyvin, mutta mikä olisi lasten laita.

Taidamme joutua siis kipuamaan Kätkätunturille vielä uudelleen hieman lämpimämmällä ja kirkkaammalla kelillä. Kokemus saattaa olla aika erilainen kuin nyt. Toisaalta tuntui järjettömällä tavalla hyvältä olla sään armoilla. Lapsillekaan ei tainnut jäädä suurempia traumoja, sillä ilma lämpeni alas laskeutuessa nopeasti ja kuopus nukahti rinkkaan hetkeksi kuten ylöskin kiivetessä. Esikoinen puolestaan olisi ollut valmis kipuamaan heti alas päästyämme uudelleen ylös, joten uusi Kätkäreissu taitaa olla vielä tuloillaan.

Ps. täyslihamakkaraakin voi syödä välillä, kun suurin osa ruokailuista on fiksulla mallilla 😉

 

Sinua saattavat myös kiinnostaa:

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s