Suoliston hyvät bakteerit osa 2: ab-kuurit ja suolistobakteerien moninaiset vaikutukset

”Suoliston mikrobiston toipuminen antibioottikuurista kestää yli vuoden”
Katri Korpela, FT, Helsingin yliopisto (Frilander, 2016)

Herkimmillä antibioottikuurin vaikutukset näkyvät YLE:n mukaan vielä kahdenkin vuoden kuluttua. Tästä on omakohtaista kokemusta, koska päädyin alunperin nykyiseen ruokavalioon antibioottikuurin laukaiseman tapahtumaketjun vuoksi. Kyseisestä lisää täällä: ”Onko sulla siis joku OIKEA syy?”. Ja juuri kaksi vuotta oirehdinta kohdallani jatkui tuolloin. Ja jälkioireet vielä useamman vuoden tämän jälkeen. Ruokavalio jäi pysyväksi.

Alkuvuodesta söin rintatulehdukseen ensimmäisen ja sattumalta saman antibiootikuurin kuin leikkauksen jälkeen oli määrätty. Kyseisestä ei tullut nyt mitään oireita minulle eikä vauvalle. Se mitä tein tukeakseni kehoa, löytyy blogitekstin lopusta.

Antibiootti ei näet vaikuta vain huonoihin bakteereihin vaan myös suoliston hyviin bakteereihin (linkki). Tosin antibioottejakin on kahdenlaisia, kapea- ja laajakirjoisia. Kapeakirjoinen tuhoaa tiettyjä bakteereja jättämällä muut rauhaan ja laajakirjoinen nimensä mukaisesti useita bakteereja. Minulle määrätty antibioottikuuri oli juurikin laajakirjoinen.

Antibioottikuureista

Jos rintatulehdukseni olisi alkanut helpottaa parin päivän sisällä kuurin aloittamisesta, miksi minun tuli syödä koko kuuri (10 päivää) loppuun? Enkö olisi voinut vähentää suoliston rasitusta keskeyttämällä kuurin? En valitettavasti.

On äärettömän tärkeää syödä aloitettu antibioottikuuri loppuun, jotta bakteerit ovat varmasti kuolleet. Jos bakteerit eivät kuole kokonaan, voivat ne vahvistua ja siten tulla vastustuskykyisiksi kyseiselle antibiootille. Sen jälkeen näiden bakteerien häätäminen kehosta alkaakin olla hankalampaa. Toisaalta myös katkonaisesti otettu antibioottikuuri ei välttämättä hoida infektiota, mutta käyttäjä saa antibioottien haittavaikutukset. Sairaalabakteeri on muuten oiva esimerkki bakteerista, joka on monille antibiooteille vastustuskykyinen.

Huomattava on, että ulkomaanmatkan aikaiset turistiripuliin määrätyt (=syödyt) antibioottikuurit altistavat matkustajan antibioottiresistensseille bakteereille. On tutkittu, että antibioottikuurin matkansa aikana syöneet toivat suolistossaan todennäköisimmin antibioottiresistentin bakteerin kuin ne, jotka eivät antibioottikuuria olleet syöneet sairastumisestaan huolimatta. Antibioottikuurit pitäisikin säästää Kanteleen mukaan (Mattila, L. 2015) vain välttämättömiin tilanteisiin -ei tavallisen turistiripulin hoitoon.

Tämä antibioottikuurien rajaaminen vain välttämättömiin tilanteisiin pätee muutenkin. Henkilökohtaisesti olen jättänyt korvatulehdukseen määrätyn antibiootin syömättä. Miksi? Koska korva ei oirehtinut kivulla vaan oli vain lukossa. Otin reseptin mukaan varmuuden vuoksi, mutta päädyin kokeilemaan ensin kotihoitoa eli valkosipulin kynttä korvassa. Valkosipulin kynttä voi hieman rikkoa ja sen jälkeen kääriä pienen paperinpalan sisään. Valkosipulin neste kun voi ärsyttää korvan ihoa. Tämän jälkeen valkosipulituppo laitetaan korvaan ja annetaan olla yön yli. En tiedä oliko valkosipulilla mitään vaikutusta vai menikö tulehdus muuten vain ohi, mutta antibioottikuuria ei tarvittu. Valkosipuliöljy saattaa kuitenkin olla järkevämpi ja ihoystävällisempi vaihtoehto raa´alle valkosipulin kynnelle.

Lapsuudessa saatuja antibioottikuureja olisi myös hyvä välttää, sillä varhaislapsuuden aikaisilla antibioottikuureilla on yhteys kohonneeseen riskiin sairastua immuunivälitteisiin sairauksiin (esim. tulehduksellinen suolistosairaus) sekä astmaan ja ylipainoon. Toki antibioottikuurit ovat välillä oikeasti myös tarpeen. Kätilöopistolla satuin juttelemaan lääkärin kanssa myös lapsille määrätyistä antibioottikuureista ja hän oli sitä mieltä, ettei oireetonta korvatulehdusta lapsella kannata automaattisesti hoitaa antibiooteilla. Jos lapsella ei ole kipuja, kannattaa ehkä seurata jos tulehdus menisi ohi ilman lääkkeitä.

Suolistobakteereista

Putkosen (2016) mukaan herkkävatsaisilla on todettu olevan vähemmän bifidobakteeri- ja laktobasillikantoja kuin terveillä. Bakteerien lajikirjo ei myöskään ole yhtä laaja. FODMAP -ruokavaliota noudattavien kannalta mielenkiintoista on, että hyvien bakteerikantojen on todettu pienenevän juuri kyseistä ruokavaliota noudattavilla. Probioottihoidoista voi kuitenkin olla apua esim. ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsiville. Erityisesti ruokavalioon kannattaisi sisällyttää maitohappotuotteita, joita on listattu myöhempänä.

Tutkimuksissa on havaittu suolistobakteeriston yhteys myös keliakiaan, allergioihin, diabetekseen ja erilaisiin tulehduksellisiin suolistosairauksiin. Suolistolla on yhteys myös aivotoimintaan ja toisaalta aivojen toiminta vaikuttaa suoliston toimintaan. Tämä on mielenkiintoinen näkökulma etenkin mielenterveysongelmien ja niiden hoidon kannalta.

Suolistobakteereilla on yhteys myös ylipainoon. Esimerkiksi Palva (2009) viittaa Marchesin ja Shanahan tutkimukseen (2007), jonka mukaan ylipainoisella hiirellä suolistomikrobit voivat irrottaa ravinnosta enemmän rasvaa kuin normaalipainoisen mikrobit. Näin ravinnon rasvat ovat ylipainoisilla myös paremmin elimistön saatavilla. Ylipaino siis liittyi muuttuneeseen suolistomikrobistoon. Palvan mukaan kyseinen on todettu myös ihmisillä. Ylipainoisilla suolistomikrobistossa on paljon Firmicutes -bakteereita, kuin normaalipainoisilla Bacteroidikseja. Bakteeristoaan on kuitenkin mahdollista muuttaa ruokavaliolla (Kaaria, S. 29.8.2013)

P

Miten voit tukea suolistosi kuntoa antibioottikuurin aikana?

”Hoitokeinona” samoja juttuja, kuin odotusajan suolistoflooran tukemisessa. Keskeisessä osassa on siis jälleen ruokavalio:

monipuolinen, kuitupitoinen ruokavalio
sokerit ja muut nopeat hiilihydraatit minimoidaan
oikeat ravintolisät käyttöön (maitohappobakteerit ja hyvät hiivat kuten esim.precosa)
hapatetut ruoat (hapankaali, hapankurkku)

Hapatetuista ruoista sen verran, että muistathan etteivät kaupan ”tavalliset” purkki etikkakurkut ja hapankurkku ole samoja asioita. ”Aidoissa” hapankurkuissa ei siis käytetä etikkaa eikä sokereita. Myrttisen hapankurkut ovat ehkä ne ruokakaupan tyypillisimmät hapankurkut.

Henkilökohtaisesti käytin antibioottikuurin aikana useampaa erilaista maitohappobakteerivalmistetta. Niin Vivomixxiä, Gefilusta kuin myös FukoTabseja (jälkimmäiset saatu blogin kautta testaukseen ilman velvoituksia). Maitohappobakteereja ei kuitenkaan kannata ottaa samaan aikaan antibioottien kanssa, vaan väliä kannattaa pitää ainakin n.2-3h molemmin puolin. Muuten on riski, että antibiootit tappavat nuo syömäsi maitohappobakteerit.

Maitohappobakteereja saa niin erilaisista probioottivalmisteita kuin myös ruoka-aineista. Me saimme testaukseen Suomessa kehitetyn Fuko-Tabsin tuotteita, joissa on nimenomaan Lactobacillus rhamnosus GG– ja Bifidobacterium lactis -kantoja. Perinteisissä Gefilus -kapseleissahan on vain ensin mainittua ja yksi kapseli sisältää 5 miljardia bakteeria, kun Fuko-Tabseissa määrä on 10 miljardia bakteeria/tabletti. Vivomixx puolestaan sisältää maitohappobakteereja jo 450 miljardia. Määrät ovat siis aika erilaiset. Vivomixxin bakteerikannat ovat seuraavat: Bifidobakteeri (B. breve, B. longum, B. infantis), Lactobacillus acidophilus, Lactobacillus plantarum, Lactobacillus paracasei, Lactobacillus delbrueckii subsp. bulgaricus.

Toisaalta kiinnitin antibioottikuurini aikana erityishuomiota ravinnon sokereiden (taatelit, hunaja, kookossokeri, hedelmät jne) ja ylipäätään hiilihydraattien saantiin. Koin parhaaksi rajoittaa niitä kuurin ajan, jotta en ruokkisi hiivaa liikakasvuun. Yllätyksekseni kehoni ei oirehtinut antibioottikuurin aikana eikä sen jälkeen. Jonkin asteinen tasapaino taitaakin olla nyt saavutettu kehoon.

Lopuksi

Suolistosta kannattaa siis ehdottomasti pitää huolta ruokkimalla hyviä bakteereja. Tämä tehdään pääasiassa monipuolisella ruokavaliolla. Kannattaa myös muistaa, että sokerit ovat aina sokereita olomuodostaan huolimatta ja niiden käyttöä kannattaa rajoittaa. Jos sokerit kiinnostavat enemmän, kannattaa kurkata teksti erilaisista sokereista ja niiden terveysvaikutuksista. Kannattaa lukaista myös edellinen suolistobakteereista kertova osa.