En ole blogin puolella tästä pahemmin kirjoitellut, sen sijaan instagramissa useampaan otteeseen mainitsin olleeni syksyllä todella todella väsynyt. Vuosi oli ollut raskas, selvitettävää läheisen kuoleman jälkeen paljon, mies paljon töissä, omaa aikaa vähän ja loppusyksystä vielä jakso, jolloin lapset heräilivät öisin monta kertaa. Olin väsynyt.

Niin väsynyt, että muutamana iltana itkin sohvalla väsymystäni.

Niin väsynyt, että mies ihmetteli kuinka voin olla näin kuormittunut yhtäkkiä.

Niin väsynyt, että mainitsin asiasta neuvolassa. Pariinkin otteeseen.

Jätin blogin kirjoittamisen vähemmälle, koska voimavaroja ja aikaa ei riittänyt kaikkeen.

Neuvolassa otettiin hemoglobiini ja sen ollessa normaali, tarjottiin mahdollisuutta perhetyön käyntiin. Emme kyseistä käyttäneet, koska en kokenut sen olevan meille ratkaisu. Ei tuntunut siltä. Harmillista, etten luottanut omaan olooni.

En luottanut siihen tunteeseen, että väsymys ei ollut enää normaalia. Siihen, ettei todellakaan ole normaalia olla niin järjettömän uupunut, että pienikin vastoinkäyminen riittää tunnekuohuun. Ajattelin, että tämä on vain vaihe, joka pitää vain jaksaa.

Väsymyksen lisäksi iho reagoi (aknea), suupielet alkoi halkeilla, hiihtäen pystyi tekemään vain max 6km lenkkiä… kaikki oli helppo selittää muilla tekijöillä. Ehkä uusi kasvojenpuhdistusaine onkin kuivannut suupieliä? Tai pakkanen vaikuttaa? Ehkä stressi vaan ilmenee ihossa? Ehkä kunto onkin vähän huonontunut, kun aerobista ei ole tehty aktiivisesti pyöräilyä ja lenkkeilyä lukuunottamatta?

Välillä ahdisti järjettömästi. Välillä hermostutti. Välillä tuntui ettei saanut happea. Päänsäryt ja migreenit pahenivat. Muutamaan otteeseen päässä heitti. Uni häiriintyi ja oli vaikea rauhoittua. Sormien päät kuivuivat ja halkeilivat. Sormet ja varpaat olivat herkästi kylmät ja paleli.

Näin jälkikäteen näistä olisi jo pitänyt tajuta, omalle ololle tulee niin helposti sokeaksi.

Vuodenvaihteen jälkeen pääsin terveyskeskuslääkärin luokse. Ajan varailin alunperin, koska halusin vielä varmistella nykytekniikalla vatsaoireilun taustoja. Kymmenessä vuodessa kun tieto ja metodit kehittyvät. Usein ärtyvän suolen oireyhtymän takaa löytyy joidenkin tutkimusten mukaan joku muu selittävä tekijä.

Tehtiin liuta testejä, joiden tulokset näkyivät OmaKannassa viikonloppuna. Muuten testit näyttivät olevan viitearvoissa, mutta ferritiinitulos järkytti. Jopa niin paljon, että jouduin tarkistamaan lyhenteen tutulta lääkäriltä ja lopulta myös Huslab ohjekirja -sivuilta.

11.

Rautavarastoni ovat tyhjät. Viralliset suositukset ovat ikäiselläni 15 – 125µg/l, mutta osa asiantuntijoista on sitä mieltä, että minimin tulisi olla 30-40µg/l. (Esim. Ritola)

Oudointa on, ettei se ole näkynyt kuntosalilla treenitehoissa. Lumen tultua, ei ole kovinkaan paljon enää edes väsyttänyt. Vai onko? Väkisinkin hiipii ajatus, olenko vain tottunut olemaan väsynyt? Koska elämme lapsiperhearkea, johon kuuluu väsymys. Kaikki sanovat, että se vain on tätä arkea. Silti mietin, miltä alkaa tuntua, kun rautavarastot saadaan täydemmiksi? Toisaalta perusverenkuvani on hyvä ainakin tällä hetkellä (punasolujen määrä ja koko jne.). Mielenkiintoista.

Itse olen lähinnä hämmentynyt, että neuvolassa minua ei ohjattu ottamaan lääkäriin yhteyttä vaan ajateltiin kyseessä olevan ennemminkin psykologiset voimavarat. Ei fysiologiset. Vaikka olen ollut näihin päiviin asti viimeiset 5 vuotta joko raskaana tai imettänyt. Vaikka olemme vähentäneet radikaalisti punaisen lihan syöntiä (ekologia ja mahd. suurentunut syöpäriski).

Kukaan ei myöskään kysynyt loppuvuodesta kuinka väsynyt olen. Kukaan ei kysynyt miten ruokailemme. Kukaan ei vilauttanutkaan mahdollisuutta, että 5 vuoden raskaus- ja imetystaival olisi voinut tyhjentää rautavarastoni. Etenkin, kun runsas kuukautiskierto on palannut. Ei, vaikka pyysin rauta-arvojen tsekkausta, koska epäilin anemiaa.

Raskausaikana toki käytössä oli valmiste, josta sai rautaa. Ei toki päivittäistä suositusmäärää, mutta kuitenkin hitusen lisää. Hemoglobiinin ollessa alhaalla, käytin myös rautalisää. Mutta sen ja monivitamiinin käyttö jäi purkin loppuessa imetysaikana. Osittain, koska rautalisä sekoittaa vatsani. Tässä kohtaa kannattaa muistaa, ettei rautalisää kannata aloittaa ominpäin. On todella tärkeää tutkia ensin, MIKSI ferritiini on alhalla.

• 

Itsellä päällimmäisenä on nyt järjetön helpotus.

Syy selvisi. Syy sille järjettömälle väsymykselle selvisi. Täällä olevasta listauksesta voin ruksata aika monen kohdan. Toki aina voidaan kyseenalaistaa, onko kyseessä sama kuin diagnoosien luku, oireita alkaa löytyä jokaiselta.

Siksi tulen kirjoittamaan ferritiinistä vielä lisää. Vaikka alunperin aiheen pomppiessa pinnalla ajattelin, etten kirjoita. Kun niin monet ovat siitä jo kirjoittaneet. Ferritiini on siis nykyisin ilmeisesti ”muotitesti”. Joka on valitettavaa siksi, että kuulopuheiden perusteella osa ylilääkäreistä on jo alkanut kieltää ferritiinin testauksen.

Toisaalta en itsekään suorilta käsin ”osta” kaikkia ferritiinikirjoituksia. Koen siis, että tarvitsen lisätietoa, joka kohdallani tarkoittaa tutkimustietoa. Minun täytyy siis lukea lisää ja perehtyä aiheeseen lisää. Ennenkuin kirjoitan ferritiinistä teille.

Kohdallani tulokset toki vaativat myös lisäselvittelyjä, mutta naisilla raskaus- ja imetysaika yhdistettyä runsaaseen gynekologiseen vuotoon riittää tyhjentämään rautavarastot. Ja siitä tulisi puhua vieläkin enemmän. Sillä väkisinkin hiipii myös toinen ajatus, kuinka moni syö mielialalääkkeitä masennukseen, kun taustalla saattaakin olla ihan jotain muuta? Masentuneelta olo nimittäin tuntui loppuvuodesta. Kaamoksen taakse oli vain helppo piiloutua.

Blogia pääset seuraamaan Facebookissa ja Instagramissa.