Kävin ennen lasten saamista aamulenkillä. Aina heti herättyä. Aina ennen aamupalaa. Kävin, vaikka se olisi tarkoittanut, että herätyskello piipitti kello viisi. Kävin, vaikka olisi satanut räntää. Vaikka ei olisi huvittanut juuri sillä hetkellä. Syy ei niinkään ollut rasvanpoltto (no oli se ehkä vähän sitäkin) vaan koin herättäväni kehoni sillä parhaiten. Olo tuntui oudolta, jos … Jatka artikkeliin Liikkumattomuuteen tottuu -mutta myös liikuntaan

Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.