Tämän kirjoituksen työstäminen on vaatinut pienen happiraon edellisiin, tulehdusta laskevaan ruokavalio ja OSA 1: AIP eli The Autoimmune Protocol -autoimmuunisairauksien synty -postauksiin. Halusin kuitenkin saattaa sen luonnoksista roikkumasta loppuun ennen kesäkuuta, jolloin aion pitää pienen tauon bloggaamisesta.

Teitä en aio unohtaa eli saatte kyllä ajastettuja postauksia, mutta en ole yhtä aktiivisesti pariin viikoon koneen ääressä vastaamassa kommentteihinne sekä sähköposteihin ja sosiaalisessa mediassa saatuihin viesteihin.

Edellisessä jutussa kerroin siis tulehdustilan laskemisesta elimistössä sekä sivusin tulehdusta laskevan ruokavalion pääperiaatteita. Lupasin kertoa seuraavaksi tarkemmin ns. AIP- eli autoimmune protocol -ruokavaliosta, jota myös kutsutaan autoimmuunipaleoksi. Muistuttelen edelleen, ettei tutkimus taustalla ole täysin aukoton eli myös ristiriitaista dataa löytyy. Monet autoimmuunisairautta sairastavat kuitenkin KOKEVAT saavansa apua ruokavaliosta (ei välttämättä edes näin tiukasta kuin AIP). Keskityn edelleen siis avaamaan AIP -ruokavalion näkemystä ja näkemyksen taustalla olevia tekijöitä. 

Tulehdusta laskevan ruokavalion käsittelin viime artikkelissa, joten ohjaan sinut lämpimästi lukemaan tuon jutun, sillä nyt syvennytään aiheeseen hieman eri näkökulmasta. Myös autoimmuunisairauksien synty (eli tämän artikkelin varsinainen ensimmäinen osa) kannattaa lukea.

Lyhykäisyydessään autoimmuunisairauksien syntyyn tarvittiin kaikki kolme kohtaa:

1. Geneettinen alttius
2. Laukaiseva tekijä
3. Vuotavan suolen oireyhtymä

Nyt lienemme valmiit varsinaiseen AIP-ruokavalioon.

AIP-ruokavaliota kohti

AIP-ruokavaliossa on 4 kohtaa, joista tärkein kokonaistavoite on vuotavan suoliston kunnostaminen. Tässä ruokavalio nousee keskeiseen osaan.

Autoimmuunipaleo/autoimmuuniprotokolla/AIP, tarkoittaa siis neljän kohdan (4R) ohjelmaa, jonka tarkoituksena on rauhoittaa elimistö ja siten autoimmuunisairauden oirehdinta.

4R tarkoittaa: remove (poista), replace (korvaa), reinoculate (istuta) ja repair (korjaa). Eli suomeksi jotain tämän suuntaista:

 

1.Poistaminen: tarkoituksena poistaa ruokavaliosta vuotavan suolen oireyhtymään altistavat ruoka-aineet ja muut elintapatekijät. Näihin palaan hetken kuluttua syvemmin.

2.Korvaaminen: Syömämme ruoka ja ruokailurytmi ylipäätään vaikuttavat elimistömme hormoneihin. Hormonitasoihin vaikuttavat olennaisesti kuitenkin myös uni, ulkoilu, liikunta ja esimerkiksi stressi. AIP:ssä pyritäänkin tukemaan puutteellista ruoansulatusta esimerkiksi omenaviinietikan tai entsyymilisien avulla.

3.Istuttaminen: pyritään tukemaan suoliston mikrobistoa esimerkiksi pro- ja prebiootein. Jos elimistöön on mahdollisesti pesiytynyt vääriä bakteereja, hiivoja tai parasiitteja, on myös niiden häätäminen erityisen tärkeää.

4.Korjaaminen: pyritään tukemaan suolistoa ja koko elimistöä mahdollisimman ravintoainetiheällä ruokavaliolla. Tarjotaan siis elimistölle parhaat mahdolliset rakennuspalikat kehon korjaamiseen. Vuotavan suolen vuoksi ravintoaineiden imeytyminen voi olla puutteellista ja niiden saanti olisi siten tärkeää varmistaa.

Tässä jutussa jälleen apuna ja etätukena ollut Evelyn suosittelee ruokavalion tueksi seuraavia lisäravinteita: l-glutamiini, l-tyrosiini, kreatiini, NAC ja karnitiini. Hänen mielestään D-vitamiini, omegat, vahva B-vitamiinikompleksi, sinkki, seleeni, magnesium ja C-vitamiini kuuluu jokaisen lisäravinnearsenaaliin. Henkilökohtaisesti meillä käytetään omegaa ja D-vitamiinia sekä NAC:ia. Ja kreatiinia satunnaisesti kuureina.

AIP-ruokavalion yhteydessä puhutaan usein myös luuliemestä. Luuliemi ei ole uusi trendi. Sitä on käytetty mm. kiinalaisessa lääketieteessä jo tuhansia vuosia. Luuliemi on ravintorikasta ja sisältää rasvoja sekä mm. tulehdusta laskevia aminohappoja (glysiini, proliini, arginiini).

Näillä aminohapoilla on myös muita vaikutuksia kuten kudosten korjaaminen, vatsahappojen erityksen tehostaminen sekä suoliston suojaaminen ja hoitaminen. Oiva ase siis vuotavan suolen oireyhtymää korjaamaan sekä ravintoaineiden saantia ja tulehdusarvoja laskemaan.

Tukevaa taloa on mahdotonta rakentaa, jos rakennuspalikat ovat heikkoja.

Nyt tarkemmin itse ruokavaliosta ja sen perusteista.

 

1 Remove eli poistaminen

Ensimmäisenä askeleena ruokavaliosta poistetaan ruoka-aineet, jotka voivat vahingoittaa suoliston pintaa tai ärsyttää suolistoa. Niitä ovat gluteenin lisäksi antiravinteet (myös gluteenittomissa viljoissa) ja kaseiini eli maitoproteiini. Ruokavaliosta poistetaan myös tulehdusta aiheuttavat ruoka-aineet sekä ruoka-aineet, jotka voivat ruokkia vääränlaista bakteerikantaa tai ovat voimakkaasti allergisoivia.

Tämä on tärkeää, koska vuotavan suolen oireyhtymä liittyy aina autoimmuunisairauteen. Vuotava suoli puolestaan tarkoitti yksinkertaistettuna sitä, että suolen tiiviit liitokset ovat löystyneet ja verenkiertoon pääsee liian suuria partikkeleita (proteiineja), jotka aiheuttavat elimistössä immuunipuolustuksen reaktion. Valkosolut siis hyökkäävät näitä proteiineja vastaan. Tämän nähdään aiheuttavan elimistön oirehdinnan esim. nivelpinnoilla tai aivoissa. Vuotavasta suolesta puhutaan myös Pronutrionist sivuilla, joskin kirjoitus on vanha. Se kuitenkin selkiyttänee myös asiaa tarvittaessa.

AIP-ruokavalio siis tähtää vuotavan suolen oireyhtymän parantamiseen eli suoliston kuntouttamiseen. Koska tämän myötä proteiineja ei enää pääse vuotamaan verenkiertoon eikä siten aiheuttamaan elimistössä autoimmuunireaktioita tai allergioita.

Ruokavaliota on tarkoitus noudattaa 2-6kk, jonka jälkeen sitä voidaan alkaa purkaa vähitellen. Käytännössä siis ottaa ruokavalioon takaisin ruoka-aineita yksi kerrallaan. Näin nähdään myös, mitkä ruoka-aineet aiheuttavat elimistössä oirehdintaa.

Pois jätettäviä ruokia ovat AIP-ruokavaliossa:

• viljat ja heinäkasvit (antiravinteet, lektiinit)
  • vehnä, ohra, ruis, kaura, tattari, hirssi, maissi, hamppu, quinoa, riisi, speltti, tapioka, teff, amarantti
• maitotaloustuotteet (proteiinit -kaseiini)
• palkokasvit: soija, pavut- ja herneet, linssit (lektiinit, saponiinit)
• koisokasvit: peruna, munakoiso, tomaatti, paprikat, gojimarjat, chilipaprikat, ananaskirsikka.. (lektiinit, saponiinit, kapsaisiinit)
• siemenet (kaakao, kahvi, siemenpohjaiset mausteet) (tyypillinen allergeeni)
• jotkin mausteet (kts. siemenet ja koisokasvit)
  • koisokasveja ja/tai siemeniä sisältävät mausteet ja mausteseokset
  • esim. anis, cayenne, chili, curry (sisältää esim. chiliä ja siemenpohjaisia mausteita), korianterin siemenet, kumina, tillin sekä fenkolin siemenet, paprika, seesaminsiemenet…
• pähkinät (tyypillinen allergeeni)
• prosessoidut öljy
• sokerit
• kananmuna (tyypillinen allergeeni)
• alkoholi
• makeutusaineet, myös fruktoosi ja stevia
• tulehduskipulääkkeet (aspiriini, ibuprofeiini)
• lisäaineet
• kofeiini ja stimulantit

(Lista osittain täältä, kattavamman löydät englanniksi täältä, kokosin kuitenkin Suomessa käytetyimmät listaan.)

Ruokavaliossa olisi tärkeää siis minimoida myös torjunta-aineiden, ympäristömyrkkyjen sekä lisäaineiden määrä (=luomu). Kuten tulehdusta laskevassa ruokavaliossa kirjoitin, esim. lihan laatu vaikuttaa paljon siihen kuinka se nostaa tulehdusarvoja.

 

Perustelut poisjätettäville ruoka-aineille AIP-ruokavaliossa

Nyt avaan tarkemmin AIP-ruokavaliossa poistettavien ruoka-aineiden taustoja. Lupasin aiemmin kertoa lisää zonuliinista ja vuotavan suolen oireyhtymästä. Tämä onnistuu gluteenin (ja viljojen) kanssa on kätevästä. Kannattaa huomioida, että olen yrittänyt rajata ruoka-aineiden taustat järkeviin mittoihin (keskeisiin asioihin) ja koonnut jälleen lähteet loppuun, jolloin pystyt itse halutessasi lukemaan aiheesta lisää.

Toisaalta ei ole järkevää kirjoittaa samoja asioita kahteen otteeseen eli edelleen kannattaa kurkata tulehdusta ehkäisevä ruokavalio, jos et siihen ole vielä tutustunut.

 

Gluteeni (gliadiini)

Gluteeni liittyy siis zonuliiniin. Zonuliini puolestaan on elimistön oma proteiini. Sen liikaeritys löystyttää suoliston seinämän tiiviitä liitoksia ja siten sen suuri määrä seerumissa liittyy myös lisääntyneeseen suolen läpäisevyyteen. Zonuliinia esiintyy runsaasti mm. keliakian yhteydessä.

Se mikä on mielenkiintoista, gluteeni näyttää aktivoivan suolistossa zonuliinin tuotantoa. Myös siis muilla kuin keliaakikoilla -joskaan ei aivan samalla tasolla, kuin heillä.

”Mielenkiintoista on, että diabetekseen liittyvä autoimmuunireaktio haiman saarekkeita kohtaan, kuten myös diabeteksen kehittyminen, voidaan estää salpaamalla zonuliinin toiminta tässä eläinmallissa.”
Suomen diabetesliitto.

Diabeteksen osalta kyseessä on eläinkoe, mutta kuten lauseessa on todettu, silti mielenkiintoinen seikka. Etenkin, kun zonuliinin tuotanto on koholla puolella diabeetikoista.

Zonuliinin liikaeritystä on todettu myös mm. astmaatikoilla, MS-tautia sairastavilla ja tulehduksellisiasuolistosairauksia sairastavilla (alkuvaiheessa). Zonuliini on siis keskeisessä osassa vuotavan suolen oireyhtymää SEKÄ siten myös autoimmuunisairauksia ylipäätään. Näin myös gluteenin poistaminen ruokavaliossa on keskeistä.

Ongelmana on kuitenkin, että zonuliinitasojen laskuun menee aikaa. Gluteenin vaikutukset eivät siis häviä esim. autoimmuunitautia sairastavalla hetkessä. Tässä kohtaa joudun ottamaan pienen sivupolun perimään.

Kyseessä on ns. epigeneettinen periytyminen. Se tarkoittaa käytännössä, että perinnöllinen tieto siirtyy jälkeläiselle ilman, että tieto on koodattuna varsinaiseen DNA:han. Puhutaan ns. markkereista, jotka kiinnittyvät DNA:han ja toimivat kuin kytkimet aktivoimalla ja passivoimalla geenejä. Epigeneettiset markkerit on liitetty moniin sairauksiin, kuten syöpään. Ne myös antavat paljon lisätietoa kuten siitä, mikä hoito sopii kyseiselle syöpätyypille parhaiten eli millä syövän todennäköisemmin saa  hallintaan.

Miten tämä liittyy gluteeniin?

Gluteeni on aktivoinut autoimmuunitautia sairastavalla tiettyjä epigeneettisiä markkereita, jotka siis nyt säätelevät DNA:han kiinnittyneinä solujen toimintaa. Ja pitävät siis myös zonuliinin tuotantoa yllä. Siksikin totaalitauko on tarpeen, jotta tilanne saadaan rauhoittumaan.

Joskin gluteenin suhteen ei ole ehkä järkevää palata ollenkaan sitä sisältävien tuotteiden käyttöön sen zonuliinia boostaavan ominaisuuden vuoksi.

 

Antiravinteet (viljat, heinäkasvit)

Nämä aineet kehittyvät kasveissa niiden suojaksi. Antiravinteet kestävät ravintoaineita paremmin esimerkiksi kuumentamista ja vaikuttavat siten elimistössä voimakkaammin. Antiravinteet vaikuttavat myös haitallisesti ravintoaineiden imeytymiseen viljoista.

Esimerkiksi valkoinen riisi mielletään paleossa ”puhtaammaksi” kuin kuitupitoinen täysjyväriisi, koska täysjyvässä antiravinteet ovat vielä tallessa kuorikerroksessa. On totta, että valkoisella riisillä puolestaan on korkeampi GI (glykeeminen indeksi) ja alhainen ravintoainepitoisuus, mutta pienissä määrin ja OSANA muuta ruokaa (= GI laskee kun aterialla esim. proteiinia ja rasvaa) valkoinen riisi (ja täysjyvä) on ”normielämässä” satunnaisesti ok. Mutta esim. autoimmuunisairauden oireiden haltuun saamisessa joudutaan olemaan tiukempia.

 

Lektiinit (viljat, pseudoviljat, koisokasvit, palkokasvit)

Ensimmäiseksi pitää mainita, että kaikki kasvikset sisältävät lektiinejä sekä muita kasvien omia ”suojeluaineita”. Lektiinejä on kuitenkin erilaisia. AIP-ruokavaliossa vältetään niitä lähteitä, joiden lektiinit ovat hyvin kuumennusta kestäviä, ruoansulatusentsyymejä kestäviä, herkästi suoliston reseptoreihin kiinnittyviä ja siten läpi vuotavia. Viljoissa on erityisen paljon prolamiinea (mm.gluteeni) sekä agglutiinia (mm.WGA).

Nämä lektiinit siis eivät pilkkoudu normaalisti ruoansulatuksessa, jolloin suolistoon jää suurikokoisia proteiineja, jotka kulkeutuvat vuotavasta suolesta herkästi myös verenkiertoon ja siten elimistön immuunireaktio saattaa käynnistyä. Lektiinit voivat myös vahingoittaa suoliston pintaa.

Etenkin nivelreumaa sairastavilla lektiinit näyttävät olevan keskeisessä osassa.

 

Proteaasin estäjät (viljat, pseudoviljat, maitotuotteet)

Proteaasin estäjien tarkoitus on neutralisoida ruoansulatusentsyymenä, jotka pilkkovat proteiineja aminohapoiksi. Elimistömme säätelee ruoansulatusentsyymien määrää, mutta jos elimistöön kertyy liikaa proteaasin estäjiä, kärsii ruoansulatusentyymien tasapaino. Ja näin myös ruoansulatus.

Ja jos meillä on suuri määrä trypsiiniä ohutsuolessa, se voi pahentaa vuotavan suolen oireyhtymää heikentämällä liitoksia.

Jälleen siis tasapaino ja siksi AIP:ssä minimoidaan myös tämä mahdollinen vaikutus.

 

Lehmän maidon proteiinit, etenkin kaseiini

Kaseiini voi olla yhteydessä autoimmuunisairauksien synnyssä gluteenin ohella suolistoa vaurioittavana proteiinina.

Erityisesti tyypin 1 diabeteksessa, MS-taudissa ja keliakiassa on havaittu vasta-aineita lehmän maidon beta-kaseiinille. Beta-kaseiini näyttäisi liittyvän myös autismin ja skitsofrenian kehittymiseen. Myös lehmänmaidon albumiinin vasta-aineita on havaittu keliakiassa sekä tyypin 1 diabeteksessa.

Tässä kohtaa lainaan suoraan Olli Sovijärveä:

”Lehmän maidon beta-kaseiineissa on myös eroja, ja sen vuoksi maitotuotteet onkin jaettu ns. A1- ja A2-ryhmiin eri rotujen tuottamien proteiinirakenteiden vuoksi. -,- A1-lehmän maidon beta-kaseiinin peptidi, beta-kasomorfiini-7, voi aiheuttaa lukuisia terveysongelmia (tätä maitoa juodaan mm. Suomessa sekä Yhdysvalloissa, mutta ei esimerkiksi Ranskassa, jossa on taas A2-tyypin beta-kaseiinia tuottavia lehmärotuja). Vuonna 2006 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että Islannissa tavattiin muuta Skandinaviaa (Suomi mukaan lukien) huomattavasti vähemmän tyypin I diabetesta 11–14-vuotiailla, jotka joivat vähemmän A1-tyypin beta-kaseiinia sisältävää maitoa [24]. Raakamaidon nauttiminenkaan ei poista kyseistä ongelmaa, minkä vuoksi suosittelenkin Suomessa autoimmuunisairaudesta kärsiviä välttämään kotimaisia maitotuotteita.”

Käytännössä siis lehmän rotu vaikuttaa maidon laatuun ja Suomessa rotu on pääasiassa (kokonaan?) A1-tyypin beta-kaseiinimaitoa (B-CM-7) tuottavaa rotua. Beetakasomorfiinista puhuin jo tulehdusta laskevan ruokavalion yhteydessä. Myös Elina Hytösen sivuilta voi kyseisestä lukea lisää, joskin korostan hänen tyylin olevan jälleen ääripäässä. Eli jonkinasteinen suodatus ei ole pahitteeksi.

Ja kyllä, myös äidinmaito sisältää heraa ja kaseiinia (sekä musiinia). Siinä kuitenkin kaseiini on pitkälti beeta-kaseiinia, joka ei vaikuta B-CM-7:n tavoin. Toisaalta mielenkiintoinen teoria johon törmäsin oli, että vastasyntyneillä vuotava suoli olisi tärkeä äidinmaidon aineiden (hormonit, vasta-aineet) siirtymisen kannalta lapsen verenkiertoon. Ja siten myös lapsen immuunipuolustuksen kehittymisen kannalta. Ehkäpä maidolle on siis oma tärkeä tehtävänsä. Ja ehkäpä se ei tosiaan ole enää aikuisten ravintoa.

 

Saponiinit (koisokasvit, palkokasvit)

Saponiinit ovat antiravinteita, kasvien omia puolustusvälineitä, jotka suojelevat kasvia hyönteisten hyökkäyksiltä. Koisokasveissa, kuten tomaateissa, perunoissa, chilipaprikoissa on saponiineihin kuuluvia glykoalkaloideja, jotka myös voivat vaurioittaa suoliston epiteelisoluja sekä tiiviitä liitoksia ja suurina määrinä syötynä myös vuotaa suoliston seinämien läpi.

Nämä saponiinit tuhoutuvat suurimmaksi osasi kypsentäessä, mutta pienetkin määrät saattavat aiheuttaa ongelmia autoimmuunisairauksien aktiivivaiheessa. Mielenkiintoisesti myös monet koisokasvisukuun (yli 2000 kasvia) kuuluvat kasvit ovat myrkyllisiä. Tupakka muuten kuuluu myös koisokasveihin.

 

Tyypilliset allergeenit (kuten pähkinät ja siemenet, kananmunat)

Kyllä, pähkinät sisältävät myös lektiinejä ja fytiinihappoa, mutta varsinainen ongelma autoimmuunisairauksien kannalta on vuotavan suolen oireyhtymä, jonka voi nähdä altistavan myös ruokayliherkkyyksille ja allergioille. On siis järkevämpää alkuun välttää kaikkea, mikä potentiaalisesti voi ärsyttää suolistoa. Toisaalta myös FODMAP hiilihydraatit voivat aiheuttaa ongelmia vuotavassa suolistossa. Tällöin jonkinasteinen variointi ”klassisessa” AIP-ruokavaliossa on tarpeen.

Kananmunassa valkuaisen tarkoitus on toimia keltuaisen suojana sen kehittyessä pieneksi tipuksi. Useat valkuaisen proteiinit estävätkin siksi bakteerien ja virusten kasvua. Tärkeimpiä näistä ovat lysotsyymi ja ovotransferriini. Lysotsyymi kestää myös hyvin kuumennusta sekä esimerkiksi ruoansulatusentsyymejä. Näin se pääsee myös suolistoon ja herkästi myös muiden valkuaisten proteiinien kanssa vuotamaan suoliston läpi verenkiertoon.

 

Suoliston läpäisevyyttä ja vaurioita lisäävät aineet/olotilat

Jotkut aineet kuten alkoholi, tulehduskipulääkkeet, antibiootit, tupakointi löystyttävät suoliston tiiviitä liitoksia. Ja siten lisäävät suolen läpäisevyyttä. Myös kapsaisiini (koisokasvit) lisää suolen läpäisevyyttä.

Suoliston suolinukan epiteelisolut ja mikrobitasapaino voivat vaurioitua myös stressistä. Eli myös muiden elämäntapojen muutos on tarpeen.

 

Ruokavalio käytännössä

Autoimmuunireaktio kestää Sovijärven mukaan vähn. 2-6kk. Evelynin mukaan varminta olisi noudattaa ruokavaliota noin 6 kuukautta.

Tämä siis tarkoittaa, että jos autoimmuunisairas syö tänään sopimatonta ruokaa, vielä puolen vuoden kuluttua seuraukset saattavat olla päällä elimistössä. Sillä vaikka suoliston nukkasolut uusiutuvat nopeasti (2-3 päivässä), on uusiutuminen porrastettua eli käytännössä koko suoliston nukkasolut eivät uusiudu samana päivänä. Tästä syystä ruokavalion kanssa tulee olla pitkäjänteinen.

Suoliston kunnostamisen vuoksi myöskään rasvaa ei pidä karttaa ruokavaliossa, sillä pitkälti rasvasta koostuvat suolinukan epiteelisolut tarvitsevat paljon sitä. Olennaista on kuitenkin rasvan laatu, josta puhuin tarkemmin jo tulehdusta laskevan ruokavalion yhteydessä.

AIP-ruokavaliossa saa syödä mm.:

• kasviksia (pois lukien koisokasvit)
  • porkkana, punajuuri, sienet, jamssi, salaatit, kaalit, kurpitsat, sipulit, pinaatti, fenkoli…
• tuoreet yrtit
• mausteita (pois lukien chilit ja siemenpohjaiset), kuten: suola, minttu, basilika, timjami, rosmariini, tillin lehdet, korianterin lehdet, laventeli, valkosipuli, inkivääri, salvia…
• hedelmiä
• marjoja
• luomu lihaa/kanaa
• kalaa ja muita mereneläviä
• luulientä
• kookosta (kookosmaito, -kerma…)
• rasvat (avokado, oliivit, kookos)
• probiootit (hapankaali, kombucha, kookosjogurtti…)

 

Tulen jakamaan teille myöhemmin helpon luuliemi ohjeen.

 

Yhteenveto

AIP-ruokavalio on siis rajusti välttämisruokavalio, jota ei pidä alkaa noudattaa omatoimisesti.

Alkuun kannattaa myös koittaa kevyempiä ruokavalioita eikä suoraan syöksyä rajusti rajaavaan ruokavalioon.

AIP-ruokavalioon lähdettäessä tarkka noudattaminen on tärkeää, sillä muuten prosessi (elimistön rauhoittuminen) pitkittyy. Soveltaminen tietyissä ruokavalion kohdissa on kuitenkin tarpeen, jos ruokavaliossa on muita rajoitteita. Kuten FODMAP-ruoka-aineet tai allergiat.

Henkilökohtaisesti en pystyisi noudattaa bataattipitoista ruokavaliota, vaan joutuisin tekemään kompromissin esimerkiksi käyttämällä valkoista riisiä ruokavaliossa. Tai sisällyttämällä koisokasveja ruokavalioon. Pääpointti on pitää tulehdusta aktiivisesti aiheuttavat ruoka-aineet poissa, jolloin palataan jälleen aiempaan blogipostaukseeni tulehdusta laskevasta ruokavaliosta.

En siis usko, että yhtä ainoaa ja oikeaa ruokavaliota on, vaan jälleen omaa kehoaan kuunnellen, pitäisi yrittää etsiä se itselle sopiva ruokavalio.

 

Lähteet:

Francis G et al. 2002. The biological action of saponins in animal systems: a review.. Br J Nutr. 2002. Dec;88(6):587-605.

Heikkilä, M. Äidinmaito – terveysjuomaa ja normaalibakteereita. (pdf)

The Paleo Mom: The WHYs behind the Autoimmune Protocol: Nuts and Seeds

The Paleo Mom: The WHYs behind the Autoimmune Protocol: Nightshades

The Paleo Mom: The WHYs behind the Autoimmune Protocol: Eggs

The Paleo Mom: The WHYs behind the Autoimmune Protocol: Alcohol

The Paleo Mom: How Do Grains, Legumes and Dairy Cause a Leaky Gut? Part 2: Saponins and Protease Inhibitors

Peltonen, L. Ruoansulatus pähkinänkuoressa (pdf)