Minä olin varautunut täysimettämään 6 kuukautta. Kuten esikoistakin. Toisin kuitenkin kävi. Jouduin myöntymään omissa periaatteissani, koska lapseni sitä vaati. Koska lapsellani alkoi selkeästi herkkyyskausi ruokailun suhteen. Mistä tiesin sen?

Herkkyyskauden merkkejä meillä oli syliin haluaminen, kun muut olivat ruokapöydässä. Sylissä ollessa, tyttö kurottautui kiinni lautaseeni ja kiskoi sitä lähemmäksi itseään. Tämän jälkeen hän tavoitteli lautaselta ruokaa omaan käteensä ja siitä ruoan matka jatkui pikapikaa omaan suuhun. Näiden lisäksi meille alkoi puhjeta ensimmäinen hammas.

Esikoisella ei ollut näin vahvaa kiinnostusta ruokaan vielä tässä iässä, joskin ensimmäinen hammas puhkesi siskon kanssa samoihin aikoihin. Voi olla, että isoveljen malli ruokailemisesta onkin vaikuttanut myös pikkusiskon ruokailukiinnostukseen.

Rintamaito on edelleen kuopuksen pääasiallinen ravinnonlähde, mutta rintamaidon ohella meillä syödään sormiruokaa. Tällä kertaa oikeasti syödään, koska kokonainen nektariini humpsahtaa helposti parempiin suihin, vaikka aina ennen sormiruokailua imetetään.

Haasteensa ruokailulle tuo vielä se, ettei syöttötuoli ole käytössä vaan ruokailu tapahtuu sitterissä tai sylissä. Lapsen eteen ei siis voi vielä antaa useampia ruokavaihtoehtoja vaan kaikki annetaan käteen. Näin myöskin ruoan tippuessa kädestä saadaan hurjat raivarit, kun sitä ei yletytä itse noukkimaan takaisin käteen. Istumaan oppiminen tuleekin helpottamaan ruokailutilanteita merkittävästi.

Sormiruokaillen kohti itsenäistä ruokailua

Emme ole noudattaneet mitään tiettyä periaatetta, vaan tyttö on syönyt vähän mitä sattuu. Tämä taitaa olla se toisen lapsen ”kirous” 😉 Metsäretkellä esimerkiksi annoimme tytölle kantoreppuun erilaisia marjoja maisteltavaksi. Murskasimme niitä hieman omien sormiemme välissä ja annoimme lapsen viedä kätemme suuhun.

Emme siis ole myöskään pahemmin pitäneet taukoa uusien ruoka-aineiden välissä. Toisaalta meillä ei ole mitään vakavia reaktioita aiheuttavia allergioita suvussa, joten niitä ei varsinaisesti ole tarvinnut pelätä, joskin nekin olisivat mahdollisia.

Muun perheen syömältä ruoalta kuopus on saanut sitä, mitä on pystynyt helposti syömään. Lähinnä kasviksia. Kypsää bataattia, perunaa, parsakaalia, kukkakaalia sekä porkkanaa. Olemmekin kokeneet helpoksi aloittaa sormiruokailun näillä ruoka-aineilla:

• tuoreet kurkku/kesäkurpitsatikut (auttavat myös ikenien kutinaan)
• raaka/kypsennetty omenalohko
• uunijuurekset ja -kasvikset: bataatti, peruna, porkkana, kesäkurpitsa
• höyrytetyt kasvikset: kukkakaali, parsakaali, porkkana
• kuivatut luumut ja viikunat
• banaani, nektariini ja (tuore) luumu
• mansikka (pienempiä marjoja pidetty omassa kädessä ja annettu lapsen viedä aikuisen kädessä oleva marja suuhun)

Ruoat monipuolistuvat pikku hiljaa ja sesongin mukaan. Lihaa ja maitotuotteita emme ole vielä antaneet. Varmaan siirrymme seuraavaksi erilaisiin lihoihin ja annamme tämän jälkeen juustoa ja hapanmaitotuotteita. Pikku hiljaa. Lapsen omalla tahdilla. Luomua suosien.

Se mikä tulee muistaa, hunajaa ei saa antaa alle 1-vuotiaille, koska siinä saattaa olla maaperästä peräisin olevia Clostridium botulinum bakteerien itiöitä. Alle 1-vuotiaan suolisto on vielä kehittymätön tälle bakteerille, joka tuottaa elimistössä myrkkyä. Tähän sairastunut lapsi menee veltoksi ja huonovointiseksi. Tästä syystä myös kuorineen annettavat juurekset (esim. porkkanat) tulee pestä huolellisesti.

Myös suolaa vältetään, koska se rasittaa vauvan munuaisia ja häiritsee nestetasapainoa. Itse suolaamme ruokaa ylipäätään aika vähän tai vasta jälkikäteen, joten samat ruoat sopivat hyvin myös vauvalle. Jos kanelia haluaa käyttää maustamiseen, kannattaa suosia ns. aitoa kanelia (ceylonkaneli) perinteisesti kaupassa myytävän kassiankanelin sijaan, sillä kassiankaneli sisältää myrkyllistä kumariinia. Kanelista löydät lisää tietoa täältä. Muuten ruokaa voi ja kannattaakin maustaa.

 

Leikki on lapsen oppimista

Vaikka syöminen on aluksi aika sotkuista, koimme jo esikoisen kanssa helpoimmaksi sormiruokailun. Lapsi joutuu kuitenkin jossain vaiheessa harjoitella itse syömisen ja sotkuahan siitä jokatapauksessa tulee. Sormiruokailun plussana on myös, ettei kenenkään tarvitse syöttää vauvaa/taaperoa. Sormiruokaillessa saa toki tarjota vauvalle myös soseita, mutta tuolloin käteen annetaan lusikka. Näin lapsi saa itse harjoitella ja säädellä syömistään.

”Syö lautanen tyhjäksi, koska Afrikassa lapset näkevät nälkää” ja muut klassiset ruokasyyllistämiset jätetään pois. Lapsen annetaan itse päättää ja tunnustella, koska on kylläinen. Itse ruokailemalla, lapsen on helpompi ilmaista kylläisyys. Toki ruokaa opetetaan kunnioittamaan, kun lapsen ikä sen vähitellen sallii. Taapero osaa jo syödä heittelemättä ruokaa lattialle.

Lapsentahtisuus on siis tärkeä osa sormiruokailua. Aikuisen pitäisi antaa lapsen ruokailla siihen tahtiin kuin lapsi itse haluaa. Ja maistaa niitä ruoka-aineita, mitä haluaa. Oma esimerkki on ainakin meillä ollut paras kannustuskeino ja esikoisen kohdalla voidaan jo yhdessä sopia, että kaikkea maistetaan, mutta enempää ei tarvitse syödä jos ei siitä pidä.

Pieni lapsi oppii leikkimällä, joten tässä kohtaa myös ruoan tunnustelu ja kokeilu näin on sallittua vauvalle. Itse olemme ojentaneet muutamaa vaihtoehtoa neidin käteen ja hän on valinnut niistä mieleisensä. Yleensä ruoka-aine vaihtuu kesken ruokailun eli hän haluaa selvästi syödä muutamaa eri sorttia ruokailukerralla. Hän ei esimerkiksi huoli välillä ”pudonnutta” ruoka-ainetta käteensä eikä ole siitä kiinnostunut, mutta kitisee kuitenkin lisää ruokaa.

Meillä muuten mies on patentoinut kädensijat ruoka-aineisiin jo esikoisen aikana. Jotta jotkin liukkaat kasvikset ja hedelmät pysyvät paremmin vauvan kädessä, leikkaamme niiden reunoihin kolot, joihin sormet saa kätevästi kiinni. Miten niin miehet ovat taipuvaisia insinöörimäisiin ratkaisuihin? 😉

Sotkusta huolimatta mikään ei ole parempaa, kuin nähdä kuinka jo alle puolivuotias lapsi voi nauttia ruokailusta. Tyytyväinen hyminä ruokaa ahnaasti imeskellessä viestii, kuinka ruokailua jo fiilistellään.

Jos sormiruokailu kiinnostaa enemmän, kannattaa kurkata nämä:

• Bebes info: Näin pääset alkuun sormiruokailussa
• Simppeli sormiruokakeittiö
• Samasta padasta -kirja (Väisänen, O. & Rista, E.)
• Luomuruokaa lapselle, vauvaperheen keittokirja (Lahti, M.)